”Mieluummin ei hotellia ollenkaan kuin tavallinen hotelli”
Markus Heiskaselle olennaista oli se, että hotellista tehdään vanhan kestikievarin perinteitä mukaileva, mutta samalla luksusta tarjoileva paikka. Samuli Kuittinen Kuva: Viestilehtien arkistoRANTASALMI (MT)
Järvisydämen matkailukeskuksesta on yli vuoden ajan kuultu huimapäisiä viestejä: yli 10 miljoonan euron investointi matkailukeskukseen ei ole ihan jokapäiväistä Suomen maaseudulla.
Hulppea kivestä ja puusta, muun muassa uppotukeista, rakennettu hotelli avattiin kesä–heinäkuun vaihteessa.
Kokonaisuus täydentyy piakkoin, kun ison halkolotjan ympärille valmistuvat ravintola ja hotellin vastaanottotilat.
Ensi kesäksi avataan vielä rantaan kallioseinäinen ja ruohokattoinen kylpylä, jossa erilaisia saunoja on tarjolla peräti kahdeksan.
Jo nyt Järvisydämen rannassa on saman verran erilaisia perinne saunoja.
Kaiken tämän keskellä kävelee nöyräksi rengiksi itsensä tituleeraava yrittäjä Markus Heiskanen – eikä häntä todellakaan tarvitse pyytää hymyilemään valokuvia varten, sillä mies on aivan innoissaan.
”Matkailualalla voi ideoida, toteuttaa, nähdä ajatuksensa valmiina ja saada välittömästi asiakaspalautteen”, hän hehkuttaa.
Alusta saakka Heiskaselle oli selvää, että omista juurevista lähtökohdista uusi hotellikin tehdään.
”Mieluummin ei hotellia ollenkaan kuin tavallinen hotelli.”
Jokaisessa hotellin huoneessa on yksilöllinen sisustus ja muun muassa paikallisen puusepän tekemiä kaapinovia, ikkunalautoja ja muita yksityiskohtia.
Ovissa on takorautahaat, katossa ja seinissä vanhaa hirttä, raakalautaa, keloa ja uppotukkeja somisteena.
Nilsiäläistä ikikiveä on rakennukseen upotettu 500 tonnia.
”Ydinajatus on, että sisustusten pitää kestää kovaa kulutusta sata vuotta”, Heiskanen perustelee.
Uppopuiden tarina juontuu Markuksen isoisään, joka aloitteli mökinvuokrausbisnestä läheisen Hietajärven rannalla 1950-luvulla.
Saksalaistytöiltä hän kyseli palautetta ja kuuli, että kaikki muuten oli ”wunderschöniä”, mutta järven pohjassa risut raapivat neitojen jalkoja.
”Niitä ukki alkoi taljan kanssa kiskoa pois – ja siinä sitten on vierähtänytkin 30 viime vuotta. Yksi sedistäni pitää Hakoapajan paikkaa, joka on kokonaan rakennettu uponneista hakopuista.”
Heiskanen muistuttaa, että kestikievaritalo on kautta historian ollut köyhä. Rahapula totutti isännät hyödyntämään luonnonkiveä, jokivarsien uppotukkeja ja vanhoja hirsiä.
”Olen halunnut pitää kiinni perinteisestä tyylistä. Tuttujen verkostojen kautta saan nykyisin materiaalit ja pyrin työllistämään paikallisia ihmisiä rakentamisessa.”
Aluksi Heiskanen kiersi pitkin kyliä kyselemässä vanhoja aittoja sisutuksiinsa ja sai joskus jopa äkkilähdöt melkein luudasta.
”Lopulta sana alkoi kiiriä, ja puhelin alkoi käydä kuumana, kun hirsiä tarjottiin. Nykyisin kylältä soitetaan, kun joku on purkamassa vanhaa rakennusta”, Heiskanen iloitsee.
Kaiken ihmiskäden komeuden keskellä matkailuyrittäjä ei väsy sanomaan, että luonto ja erityisesti viereinen Linnasaaren kansallispuisto ovat homman ydin.
”Ilman ainutlaatuista järviluontoa emme olisi täällä. Sehän on se juttu, mitä ihmiset tulevat katsomaan. Meillä on onneksi kaksi sesonkia: jääkausi ja sulanveden kausi, eli aktiviteettejä on tarjolla ympäri vuoden.”
Parhaillaan Järvisydämessä majoittuu runsaasti metsästäjiä ja retkeilijöitä.
Kohta saapuu joulu, joka on sesongeista kovin: yli 200-päinen joukko nauttii jouluateriaa hämyisässä tuvassa.
Talvella kansallispuistossa retkiluistellaan, hiihdetään ja kalastetaan, keväällä käydään norpparetkillä, kesällä taas veneillään, melotaan, retkeillään ja niin edelleen.
”Nykymatkailija on tottunut korkeaan palvelutasoon, siksi meidänkin piti uskaltaa investoida laatuun ja erikoisuuteen.”
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
