Kaupunki-ilvekset ovat harvinaisia, vaikka kanta on kasvanut – käyvät hevosen kimppuun vain tehdessään virhearvion

Ilves liikkuu pääosin yksin hämärän turvin. Muiden ilvesten kanssa se kommunikoi lähinnä hajumerkein. Sukulaisnaaraat saattavat tavata toisiaan, jos asuvat rinnakkaisilla alueilla. Ilves on kuvattu Etelä-Hämeessä tutkimuksen yhteydessä. Kuva: Katja Holmala

Ilveskanta on kasvanut paljon, joten eläimiä hiippailee silloin tällöin myös kantakaupungissa. Vastikään ilves herätti huomiota Tampereella vanhainkodin pihalla.

Erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että taajamailveksiä nähdään harvakseltaan, mutta kuitenkin vuosittain eri puolilla Suomea, tyypillisesti seuduilla, joilla on vakiintunut ilveskanta.

"Valtaosa näistä yksilöistä on ohikulkumatkallaan eksynyt taajamaan, eikä sama yksilö palaa alueelle uudelleen. Joskus joku ihmiseen tottuneempi yksilö saattaa perustaa elinalueensa osin taajama-alueelle."

Ilvesten elinalueet ovat erittäin suuria, 120–500 neliökilometrin laajuisia. 500 neliökilometriä kattaa jo koko Tampereen.

Suomessa elää noin 2 100 ilvestä. Parikymmentä vuotta sitten ilveksiä oli noin 800. Holmalan mukaan kanta on kasvanut lajin sopeuduttua monenlaisiin elinympäristöihin ja monipuoliseen ravintoon. Lisäksi ilveksiä on metsästetty vähemmän kuin uusia yksilöitä syntyy.

Ilvesten tärkeimpiä saaliseläimiä ovat metsäjänis ja rusakko, metsäkanalinnut sekä valkohäntäpeura ja metsäkauris. Ilves syö joustavasti myös pienpetoja, pikkunisäkkäitä ja lintuja.

Poronhoitoalueen ulkopuolella ilveksen kotieläimille aiheuttamia vahinkoja korvataan vuosittain joitakin kymmeniä tuhansia euroja. Ilveksen viemiä kissoja ei korvata, eikä niistä ole tilastoa.

Holmalan mukaan kaikki ilvekset eivät suinkaan ole kissojen perään. Kissan joutuessa ilveksen suuhun asialla on yleensä nuori, heikkotaitoinen saalistaja tai huonokuntoinen ilvesvanhus.

Ilveksen ja ponin tai hevosen kohtaamisia raportoidaan lähes vuosittain. Tyypillisesti ulkolaitumella olleessa ponissa havaitaan raapimisjälkiä.

"Ilveksen houkuttaa hevosaitausten lähelle helposti saatava ravinto, sillä heinä- ja kauraruokinnat vetävät puoleensa rusakoita ja myyriä."

"Tapauksissa, joissa tapahtumankulkua on pystytty selvittämään tarkemmin jäljistä, on poni ollut hyökkäyksen hetkellä makuulla. Hyökkäyksen taustalla lienee ilveksen virhearvio saaliin koosta ja helppoudesta", Holmala arvelee.

Ilvesten poroille aiheuttamia vahinkoja korvattiin maa- ja metsätalousministeriön (MMM) tilaston mukaan vuonna 2017 yli 1,6 miljoonalla eurolla.

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että ennen lokakuussa alkanutta metsästyskautta poronhoitoalueella oli 65–80 yli vuoden vanhaa ilvestä. Helmikuun lopussa päättyvälle kaudelle MMM on myöntänyt poikkeuslupia seitsemän yksilön metsästämiseksi.

Poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen myönnettiin poikkeusluvat 307 ilveksen pyytämiseen. Lupia kohdennettiin Etelä- ja Pohjois-Savoon, Kainuuseen sekä Etelä-Hämeeseen, joiden alueella ilveskanta on suurin tai kasvanut voimakkaimmin.

Pyyntiä perustellaan ilveksen aiheuttamien vahinkojen hallinnalla, ilvekset hyväksyvän asenteen säilyttämisellä sekä eräkulttuurin ylläpitämisellä. Ympäristöjärjestö WWF on arvostellut ilveksen kaatolupien määrää.