Täällä on ilveksen koti ja suden vierailupaikka - Turun torille 40 kilometriä

Kurjenrahkan kansallispuisto on soista erämaata, vaikka Turun torille on alle 40 kilometriä. Viime vuonna puistossa vieraili virallisesti 86000 kävijää, todennäköisesti paljon enemmän. Kuva: Sanne Katainen

Puistomestari Petri Hautala kohentaa hattuaan. Aito amerikkalaisen puistonvartijan lakki on tavaramerkki, jonka ulkomaalaisetkin tunnistavat.

”Asetta en sentään kanna enkä tarvitse, kuten Atlantin takaiset virkaveljet.”

Hautala näyttää kännykällä muutama päivä aiemmin ottamaansa kuvaa, jossa kolme sutta on kulkenut tietä pitkin.

Syksyllä hän nauhoitti susien ulvontaa.

”Olin makuupussissa yön, ja sudet kiersivät ympärillä. Mitään haittaa susista ei ole ollut kenellekään, ja vain onnekkaimmat voivat niitä nähdä.”

Hautala on huolehtinut kuusi vuotta siitä, että kansallispuistossa kaikki on kunnossa. Talvi on kulunut tulevan kauden valmistelussa. Vessat korjattiin esteettömiksi syksyllä.

Puistomestari Petri Hautala pitää Facebook-sivustoa, jossa seikkailee hattupäinen Juniori toisen hattupään kanssa. Hautalalla on aito amerikkalainen puistonvartijan päähine. Kuva: Sanne Katainen

Kurjenrahkan kansallispuiston eläimistö on pääosin suoseuduille tyypillistä, mutta myös erämaiset ja uhanalaiset eläinlajit pesivät alueella.

Nimikkolintu on kurki, jonka lisäksi puistossa pesii uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja, kuten nuolihaukka, tuulihaukka, kehrääjä, harmaapäätikka, kangaskiuru ja pikkusieppo.

Kurjenrahkan pohjoispuolella sijaitseva Savojärvi kuuluu saukkopariskunnan reviiriin.

Kansallispuiston alueella on pysyvä ilveskanta. Hirvi, valkohäntäkauris ja metsäkauris ovat yleisiä puistossa, ja karhukin pistäytyy joskus. Liito-oravat viihtyvät soiden reunojen vanhoissa sekametsissä, Hautala kertoo.

Puiston reunalla on seitsemän kunnan yhteinen rajapyykki, Kuhankuonon kivi, jota pääsee katsomaan esteettömästi. Ennen kuntaliitoksia rajanaapureita oli yhdeksän. Kuva: Sanne Katainen

Kuudessa vuodessa puiston kävijämäärä on kasvanut nopeasti. Hautalan aloittaessa puhuttiin 30 000 vuosittaisesta kävijästä. Viime vuonna yllettiin 86 000 vieraaseen. Kasvua on ollut noin 10 000 kävijää vuodessa, ja samaa puistomestari odottaa tältä vuodelta.

Vielä pari vuotta sitten puistossa käytiin kesällä viikonloppuisin, kun nyt retkeilijöitä on ympäri vuoden. Laavuilla myös yövytään enemmän kuin ennen, Hautala kertoo.

Kurjenrahkaan on helppo tulla. Turusta on matkaa alle 40 kilometriä, ja kaupungin bussit, Fölit, liikennöivät tänä vuonna huhtikuusta marraskuulle. Kantatietä ajavat pikavuorot pysähtyvät myös puiston kohdalla.

Pysäkki on puiston portin pielessä. Sen vieressä on pysäköintitilaa parillesadalle autolle.

Suurin osa vieraista viettää puistossa muutaman tunnin. Ulkoilijat suosivat reittejä, joilla voi tehdä kierroksen ja palata lähtöpaikkaan, Hautala kertoo.

Savojärven ympäri vievä kuuden kilometrin reitti on suosituin. Se kierrettiin viime vuonna 56 000 kertaa. Syksyn viikonloppuisin alkoi olla ruuhkaa.

Järven takana on ikimetsässä kiertävä Pukkipalon reitti.

Kansallispuisto on kasvanut pala palalta. Vaellusreittejä on kolmisensataa kilometriä. Suosituin kiertää Savojärveä. Kuva: Jukka Pasonen

Kurjenrahkan tunnetuin kohde on ikivanha rajapyykki, Kuhankuono, pienellä suon keskellä olevalla kalliokumpareella. Pyykkiin ylsi taannoin yhdeksän kuntaa. Kuntaliitosten jälkeen se on edelleen seitsemän kunnan rajana.

Kivelle vie esteetön silta suon yli. Silta uusitaan kesän aikana. Samalla sitä jatketaan 150 metriä eteenpäin, Hautala kertoo.

Leuto talvi näkyy Kurjenrahkassa. Lunta ei ole. Leppäkerttuja liikkui jo kuukausi sitten, ja pajunkissoja ilmestyi tammikuussa.

”Mustikka punersi viime viikolla. Alkaako se kasvaa”, Hautala miettii.