Metsästäjä saa näädännahasta parhaan hinnan – ykkösluokan koolla ja karvanlaadulla tienaa 30 euroa

Mauri Kakkonen (vas.) metsästää näätiä suomenpystykorvillaan. Hän myi kauden saaliinsa polvijärveläiselle turkisnahkojen ostajalle Pentti Hirvoselle. Kuva: Lari Lievonen

Napakka ravistus ja puhallus, polvijärveläinen Pentti Hirvonen tarkastelee kontiolahtelaisen Mauri Kakkosen ampumia näädännahkoja.

Ne ovat kooltaan ja karvan laadultaan ykkösluokkaa, reikiä tai repeämiä ei ole. Hirvonen tarjoaa nahoista 30 euroa kappaleelta.

Kaupat syntyvät ja nahat siirtyvät turkisnahkoja ostavan Hirvosen auton takakonttiin.

Kakkonen on myynyt jo vuosien ajan nahkoja Hirvoselle sekä joskus myös muille ostajille. ”Eihän myyntihinnalla saa edes jahtimaille kulkemiseen kuluneita polttoainekuluja katettua, mutta eipä tätä rahan takia tehdäkään.”

Tämän talven saalis oli viisi näätä. Saalis oli puolet pienempi kuin viime vuonna.

Kakkonen metsästää näätiä suomenpystykorvillaan. Jahti on riistan- ja kunnonhoitoa. Näätä löytyy tyypillisesti kovilla pakkasilla ojan penkasta tai oravanpesästä.

”Jälkiä oli tänä talvena tavallista vähemmän, lieneeköhän runsas lumenmäärä pitänyt näädät pienellä alueella?”

Turkisnahkoja voi myydä Hirvoselle nyljettynä tai pyöreänä, eli nylkemättömänä.

Nylkemättömyys tietysti laskee hintaa, mutta parempi on nekin nahat saada hyötykäyttöön kuin jättää hyödyntämättä, sanoo Hirvonen.

Metsästäjät tarjoavat eniten näädännahkoja. Supikoirien tarjonta on vähentynyt, kettuja ja minkkejä ei ole juuri kaupan.

Nyljetystä ketusta Hirvonen maksaa viisi euroa.

”Näätää ei tarhata, siksi sillä on eri tavalla kysyntää kuin esimerkiksi ketun- tai supikoirannahoilla”, sanoo Hirvonen. Hän on ollut ensimmäisen kerran tekemisissä turkisnahkakaupan kanssa, kun hän tienasi piisamin­nahoilla moporahat. Vuonna 2004 hän aloitti itse kaupankäynnin.

”Jäljistä en maksa mitään, pienin ostoerä on yksi nahka”, hän vitsailee.

Itä-Suomi on Hirvosen ostoaluetta, kiinnostuneiden kanssa hän käy myös pakettikauppaa. Myyjä lähettää nahat paketissa Hirvoselle, joka lajittelee ne ja antaa niistä tarjouksen.

”Olen luvannut palauttaa nahat, jotka eivät minulle kelpaa tai hinta ei miellytä. Kertaakaan ei ole tarvinnut mitään palauttaa, vaan kaupat ovat aina syntyneet.”

Hirvonen myy nahat kotimaiselle ostajalle, joka käy ulkomaankauppaa. Itäsuomalaiset nahat voivat päätyä minne tahansa, missä turkiksille on kysyntää.

Nahat lähtevät Suomesta raakanahkoina, ja ne muokataan vasta ulkomailla.

”Jos pelkästään turkisnahkojen ostolla ja myynnillä meinaisi elättää itsensä, pitäisi kiertää ostamassa nahkoja koko Suomessa. Myös ulkomaankauppaa varten määrien pitäisi olla isot.”