Soklin kaivos on aivan lainvastainen

Yara Oy:n Soklin kaivoshanke on usean lain vastainen – esimerkiksi vesilain, Euroopn unionin vesipuitedirektiivin ja poronhoitolain – mutta se kuuluu kokonaisuudessaan myös EU:n direktiivin 2013/59/Euratom piiriin.

Hakija tosin yrittää Talvivaara-tekniikalla kieltää radioaktiivisuusongelman väittämällä, ettei aio louhia eikä rikastaa niobiummalmeja kuten uraania.

Vesilaeilla pyritään yhteisön vesiympäristön säilyttämiseen ja parantamiseen. Sokli-hanke tuhoaisi nyt vedenlaadultaan parhaaseen ja harvinaiseen, pristine-luokkaan kuuluvan itäisen Kemijoen vesistön.

Hanke muokkaisi voimallisesti Itä-Lapin vesistöjä; kääntäisi joen suunnan, tuhoaisi Yara Oy:n mukaan 28 lähdettä, rehevöittäisi Kemi- ja Nuorttijokea, tuhoaisi Itä-Lapin erämaa-alueen, Nuortin alkuperäisen taimenkannan, poronhoito- ja urheilukalastusmahdollisuudet.

Ympäristön muu oikeutettu käyttö ja muut elinkeinot, kuten kasvava Lapin matkailu loppuisivat ikuisiksi ajoiksi.

Eikö vesilaki koskekaan vesistöjen raivauksia silloin, kun kyseessä on suuri toimija ja erittäin huomattava haitallinen muutos vesistössä ja pohjavedessä satojen kilometrien pituudelta Itä-Lapista aina Pohjanlahteen asti?

Soklissa ja Talvivaarassa ovat maamme suurimmat, Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n listoilla vuosikymmeniä olleet uraanivarannot. Radioaktiivisuuden leviäminen ympäristöön on mahdotonta

estää. Muun muassa New

Yorkin Blacksmith-instituutin

arvion mukaan noin 85

prosenttia alkuperäisestä

radioaktiivisuudesta jää kaivospaikalle ja leviää tuuli- ja vesieroosiossa.

Radioaktiiviset hajoamisaineet jäävät kaivospaikalle, vaikka itse uraania saataisiin kerättyä. Talvivaaran ympäristössä on jo kymmenien kilometrien säteellä raskasmetallilaskeumaa sammalissa.

EU:n aiemmat uraanikaivokset on suljettu muun muassa ympäristöongelmien takia, joten harvaanasutut alueemme ovat suuressa vaarassa eikä uraanin hyödyntämättä jättämiseen todellakaan ole syytä uskoa.

Alue on Suomen suurimman, Kemi-Sompion paliskunnan kannalta oleellisen tärkeä, eikä korvaavaa aluetta enää löydy Lapista. Mikäli poronliha saa radioaktiivisen imagon, voidaan sanoa hyvästit myös suomalaisen puhtaan ruuan käsitteelle ja gourmet-ruualle.

Säteilyturvakeskuksen raportti (31.5.2010) kertoo tällaiset uraani 238- ja thorium-pitoisuudet (becquerel/kilogramma): Siilinjärvi 10, 10, Sokli 100–1 000, 200–1 700, Sokli (niobimalmi) 1 000, 4 000. Soklissa Yara aikoo tuottaa lannoitetta.

EU:lle on tehty pyyntö (yli 500 allekirjoittajaa eri maista) saada radioaktiivisuutta lannoitteessa säätelevä direktiivi. Vastauksen mukaan ympäristön ja Kemijoen vesistön saastumisvaaran takia Sokli-hanke kokonaisuudessaan kuuluu EU:n direktiivin 2013/59/Euratom piiriin. Myös vesi- ja ympäristölakeja on noudatettava.

Kaivoshanke loukkaa erittäin suuressa määrin yleistä ja yksityistä etua. Sinetöidäkseen jo nyt kaivoksen saamisen Yara hakee lupaa aloittaa valmistelevia toimenpiteitä jo ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista käyttämällä takuusummaa.

Lupaa ei tule myöntää, rahalla ei voida palauttaa tuhottuja luonnonarvoja eikä hävitettyjä porojen laidunmaita.

Kansalaisten muistutuksilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa asian käsittelyyn, muutenhan kyse on vain näennäisvaikuttamisesta, joka vie uskon siihen, että maamme on oikeusvaltio.

Marjatta Näätänen

fil. tri, dosentti

Helsinki

Avaa artikkelin PDF