Timo Kaunisto: Politiikasta on tullut karnevaalia
"Politiikasta on tullut karnevaalia, jossa peukutellaan ylös ja alaspäin kulloisenkin fiiliksen pohjalta", kirjoittaa vieraskolumnissaan Timo Kaunisto
"Kekkosen jäljeltä on jäljellä kohortti suomalaisia, jotka kaipaavat isännän ääntä sinnekin, minne sellaista ei tarvittaisi". kirjoittaa Timo Kaunisto. Kuva: Jouni HaralaPresidentinvaaleista on Timo Kauniston mielestä tullut välivaalit tärkeämpien keskellä, mutta kansakuntaa aihe kiinnostaa.
"Presidentillehän on jätetty tuo ulkopolitiikan johtaminen, yhteistoiminnassa hallituksen kanssa tosin. Suomeksi tämä on aina tarkoittanut venäläisten kanssa resuneeraamista", Kaunisto kirjoittaa vieraskolumnissaan.
Hänen mukaansa Sauli Niinistön presidenttikaudella kaikki hallitukset ovat luopuneet omasta osastaan oikoseltaan.
"Politiikasta on tullut karnevaalia, jossa peukutellaan ylös- ja alaspäin kulloisenkin fiiliksen pohjalta."
Niinistö on paljosta velkaa Urho Kekkoselle, Kauniston sanoin kypäräkokoomuksen iki-inhokille.
Kekkosen jäljeltä on jäljellä kohortti suomalaisia, jotka kaipaavat isännän ääntä sinnekin, minne sellaista ei tarvittaisi.
"Monet vanhemman polven keskustalaisetkin ovat langenneet omaan ansaansa. He ihan oikeasti vakuuttelevat itselleen, että vahva presidentti on hädän tullen tärkeämpi kuin vahva kansakunta."
Lopulta kysymys on politiikan sisältöjen muutoksesta. Varhaisimmat puolueet puolustivat yhteiskuntaluokkia. Rakanteiden muuttuessa puolueet muovautuivat yleispuolueiksi, joissa toimivat ammattimaiset poliitikot melkein rippikoulusta lähtien, Kaunisto toteaa.
"Viimeisin muodonmuutos teki puolueista vaaliorganisaatioita."
"Yhä enemmän on kysymys poliittisesta identiteetistä. Ei sillä niin väliä, ollaanko oikealla vai vasemmalla, kunhan kuulumme porukkaan. Erityisen vahvaa tämä peruste on vihreillä."
Timo Kauniston kolumni Kansanvalta kahvimukissa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
