KALAJUTTU Parhaat pääsevät aina karkuun, osa 2
Tuuli oli jo hiukan noussut ja usva hälvennyt meren pinnalta. Lokit ja tiirat alkoivat heräillä. Ne lentelivät veneen lähellä ja tarkkailivat, olimmeko saaneet kalaa. Lämpötila nousi ripeästi, eikä taivaalla näkynyt pilven hattaraakaan. Laitoimme eväät takaisin reppuun ja jatkoimme kalastusta.
Nyt vaarikin otti virvelin. Vaihdoin omaani toisen uistimen. Muutaman heiton jälkeen valitin, ettei kalapaikka ollut niin hyvä kuin vaari oli väittänyt. Vaari sanoi, etteivät kalat napanneet silloin kun kalastaja halusi. Hän muistutti, että kalat ovat kovapäisiä niin kuin naisetkin ja tekivät aina oman mielensä mukaan. Hän kehotti odottamaan rauhassa ja lupasi, että jossain vaiheessa vielä nappaa.
En ymmärtänyt, miten kalat voisivat joka asiassa olla samanlaisia kuin naiset, mutta arvelin vaarin tietävän mistä puhui. Muutaman minuutin kuluttua vaarin vapa kiristyi. Hän väsytteli kalaa hetken, vaikka näin vavan liikkeistä, että kala oli niin pieni, että se olisi noussut ilmankin. Lopulta kala tuli veneen vierelle ja paljastui noin puolikiloiseksi haueksi. Nostin sen haavilla veneeseen. Vaari irrotti pihdeillä koukun kalan suusta ja laittoi sen ämpäriin.
Panin haavin syrjään ja jatkoin kalastusta. Vaari sytytti tupakan ja joi lisää kahvia. Koukkuun tuntui jäävän vain limaisia merikasveja. Hetken päästä vaihdoin samanlaiseen jigiin, millä vaari oli saanut hauen. Poltettuaan tupakan hänkin jatkoi kalastusta. Vaari ei ehtinyt heittää kuin kaksi kertaa, kun taas oli kala kiinni. Se oli ahven ja nousi veneeseen ilman haavia.
Olin sitä mieltä, että oli epäreilua, kun vain vaari sai kalaa. Hän huomautti, että niin se menee: ihmisen elämä on epäreilua. Sama pätee kalastukseen kuin kaikkeen muuhunkin. Vaari muistutti myös, ettei kalastaminen olisi enää kivaa, jos aina saisi kalaa. Jännitys säilyy vain, jos välillä jää kokonaan ilman.
Minun mielestäni olisi ollut parempi, jos olisin saanut kalaa. Pidin kuitenkin ajatukset itselläni, sillä vaarin kanssa ei kannattanut väitellä.
Jatkoimme vielä muutaman tunnin, kunnes tuuli nousi ja laineet kasvoivat. Vaari vihelteli vanhoja kappaleita. Muuten oli oikein mukavaa, mutta saalista en saanut. Vaari sai vielä kaksi pulskaa ahventa. Hän ehdotti lähtöä takaisin mökille ja laittoi virvelin kasaan. Minä sanoin, etten halunnut vielä lähteä, vaan halusin heittää vielä muutaman kerran. Vaari lupasi ja sytytti tupakan.
En saanut mitään. Pakkasin virvelini samalla kun vaari nosti ankkurin. Hän vetäisi muutaman kerran narusta ja moottori hyrähti käyntiin. Ajelimme hitaasti kohti kotirantaa tuulen suhistessa korvissa ja veneen keulan heittäessä pisaroita kasvoilleni.
Vaari huusi moottorin hurinan yli, että minulla oli vanhan sanonnan mukaan jäänyt pallit pataan. Myönsin ja katselin ämpärissä uivia kaloja. Vaari muisteli isän luvanneen minulle kaksi euroa jokaisesta kalasta. Hänen mielestään voisimme hyvin sanoa minun saaneen ne kaikki. Innostuin ajatuksesta. Neljä kalaa tarkoitti kahdeksaa euroa. Voisin soutaa iltapäivällä kioskille ostamaan karkkia.
Matka taittui nopeasti ja pian näin kotirannan ja isän hakkaamassa puita. Äiti otti laiturilla aurinkoa. Olin kuullut paljon kalavaleita ja kertonut itsekin muutaman. Rahan huijaaminen vaarin kaloilla olisi kuitenkin tuntunut väärältä. Raja se on kalavaleillakin. Vaari nyökkäsi sopimuksen merkiksi ja minusta tuntui, että hän oli päätöksestäni ylpeä.
Mitä lähemmäksi rantaa tulimme, sitä selvemmin kuulin Saarenmaan valssin, jota äiti kuunteli vanhasta matkaradiosta. Aurinko lämmitti selkää. Isä tuli vastaan ja veti veneen rannalle. Vaikka en ollut saanut saalista, minulla oli tunne, että kaikki on hyvin. Se oli yksi parhaista juhannuksista ikinä.
HENRY AHO
Teuva
Jutun ensimmäisessä osassa
Henry Ahon nimi oli kirjoitettu
väärin. MT pahoittelee virhettä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
