Kumu-Pekka taivuttaa koivun rummuiksi
Tervetuloa Kumu-maailmaan! Sadat muusikot Suomessa ja ulkomailla soittavat Pekka Helasen tekemillä rummuilla. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
Pekka Helanen, 52, on sekä muusikko että soitinrakentaja. Soittaminen ja nimenomaan rummut kiehtoivat häntä jo koulupoikana. Soitin vain puuttui. Siispä rakentamaan!
”Ensimmäiset rumpuni tein kansakoulun kolmannella tai neljännellä luokalla, puukäsityötunneilla omina hommina”, hän kertoo uransa alkuvaiheista.
”Naulasin tavallisesta laudasta neliskanttiset laatikot, joissa ei ollut pohjia. Laatikoihin kiinnitin nastoilla sopivan kovat pahvinpalat kalvoiksi.”
Kansakoulussa rakennetut rummut ovat saaneet komean joukon seuraajia. Muusikon työn rinnalla Helanen alkoi rakentaa soittimia 80-luvulla.
”Silloin tein viisikielisiä kanteleita, kitaroita ja bassoja. Rummut tulivat valikoimaan myöhemmin. Nyt muut ovat karsiutuneet, jäljellä ovat rummut.”
Soitinten rakentajana Helanen on pitkän tien kulkija. Taito on karttunut itse tehden ja tutkien.
”Aloittaessani ei alan oppilaitoksia edes ollut Suomessa.”
Pitkä polku on kannattanut taivaltaa, ja keskittyminen omimpaan on ollut oikea valinta: Kumut ovat laatusoittimen maineessa.
”Olen hyvässä asemassa. Monet huippurumpalit ovat valinneet Kumut.”
Helanen laskee tehneensä noin 500 rumpusettiä. Lisäksi hän on rakentanut lyömäsoittimia erikoistilauksesta sinfoniaorkestereille, sotilassoittokunnille ja musiikkioppilaitoksille.
Kumujen maine on kiirinyt ulkomaillekin. Helanen on esitellyt rumpujaan musiikkimessuilla sekä Frankfurtissa että Lontoossa. Ensi keväänä on vuorossa Pohjois-Amerikka.
”Pystytän Kumu-osaston Chicago Drum Show’hun, joka on alan tärkein kansainvälinen tapahtuma. Se on tarkoitettu nimenomaan pienille, räätälöityjä rumpuja rakentaville pajoille.”
Messut ovat tärkeä markkinointikanava, mutta tehokkaimmin viidakkorumpu jytisee netissä.
”Netti on pienentänyt maailmaa ja tehnyt yhteydenotot vaivattomiksi. Viestejä voi tulla mistä tahansa.”
Työhuoneen ovi pysyy kiinni
Helanen rakentaa rumpuja Hämeenlinnassa suuressa talossa, johon Kumu-pajan lisäksi mahtuu asunto ja toisen soitinrakentajan, kielisoittimiin erikoistuneen Teemu Järvisen työtila.
Helanen kertoo työstään huoneessa, joka on rumpujen täyttämä. Virvelit ovat pääosassa seinän korkuisessa hyllyssä. Niitä on kymmeniä. Virveleiden lisäksi hyllyt notkuvat marssirummuista, tomeista ja rumpujen aihioista.
Lattialla komeilee useita ryhmiä. On basson, virvelin, tomien ja haitsun perussetti. On mahtisetti, jossa tomien puoliympyrä kaartuu uljaana bassorumpujen yläpuolella.
Työtiloihin Helanen ei vieraita päästä – ei varsinkaan valokuvaajaa.
Hän varjelee menetelmiään ja myös työvälineitään, joista monet ovat omaa tuotantoa tai oman suunnittelun tulosta.
”Rakennan kaikki rumpujen puuosat itse: varsinaiset rummut ja niiden puuvanteet.”
Kumujen raaka-aine ei ole salaisuus.
”Rakennan suomalaisesta koivusta. Se on ylivoimaisen hyvä puulaji rumpujen teossa.”
Koivu on soitinrakentajien arvostama kautta maailman.
”Ja nimenomaan suomalainen koivu. Suomalaisuus mainitaan aina erikseen. Pohjoisamerikkalainen vaahterakin on hyvä, mutta minä käytän koivua.”
Helanen ostaa tarvitsemansa vanerin Koskisen Oy:ltä. Kaupan hyllystä ei sopivaa tavaraa löydy, siksi mittatilaus suoraan tehtaalta on välttämätön.
”Käytän kahden tai kolmen millimetrin koivuvaneria, joka tulee tehtaalta puolitoista metriä leveänä ja 2,5 metriä pitkänä. Isoista levyistä sahaan tarvitsemani koot.”
Sahausta seuraa hiominen, jonka jälkeen vaneri taivutellaan rumpumuotteihin. Niitä on kuusituumaisista 28-tuumaisiin. Muoteissa vanerilevyt myös liimataan toisiinsa.
Liimausten kuivuttua rumpu otetaan muotista. Alkaa pintakäsittely, joka on työläs vaihe.
Rumpujen sisäpuoli saa suojaavan käsittelyn.
Ulkopinta värjätään asiakkaan toiveiden mukaisesti. Sitten on vuorossa öljyvahaus tai lakkaus.
”Esimerkiksi lakattuihin GlossTone-rumpuihin tulee aina kymmenen lakkakerrosta useamman päivän aikana. Lakkausten välillä pintaa hiotaan ja käsitellään lämpökaapissa.”
Pekka Helanen ei haaveile rumputehtaasta, hän haluaa pitää Kumujen rakentamisen käsityönä.
”On mukava, kun asiakkaat ottavat itse yhteyttä ja kertovat toiveensa. Tiedän, kenelle soittimen rakennan. Oma tekeminen, käsityöläisyys, on minulle tärkeää.”
Vaikka Chicagoon keväällä matkustaakin, Helanen ei suunnittele Amerikan-valloitusta.
”Jalat maassa sinne menen. Hyvä jos tilauksia tulee, mutta yrityksen toimintatapaa en aio muuttaa. Kumut työllistävät vaimoni ja minut, Kuura-poikani pystyy tarvittaessa auttamaan, samoin Järvisen Teemu omilta töiltä ehtiessään. Näin jatketaan.”
Palataan vielä koulun käsityöluokassa syntyneisiin, pahvikalvoisiin lautalaatikkorumpuihin: millaiset ne olivat?
”Rumpuja oli muistaakseni kolme erikokoista, kapulat veistin koivusta.”
”Tämän setin kasasin kotona komeroon ja ensimmäinen sykähdyttävä rumpukomppi, jonka opin oli Chirpy chirpy cheep cheep -laulun komea rumpuraita. Mikään ei ole kuulostanut sen jälkeen niin hienolta.”
ANTTI KANTOLA
Koivu
reagoi
rumpalin
lyönteihin
hienosti.
Koivussa on
kovuutta
ja pehmeyttä
sopivassa
suhteessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
