Terveellistä ruokailua
Käsityksemme syömäkelpoisesta ruuasta muuttuu koko ajan. Ennen sika teurastettiin tilalla ja siitä käytettiin hyödyksi aika paljon enemmän kuin mitä keskimääräisen marketin hyllyltä nyt voi löytää. Toki muutama alan harrastaja valmistaa edelleen sianpääsylttyä.
Esimerkiksi maksaa syövät vain harvat. Vuonna 1990 annetut uudet A-vitamiinisuositukset ja kohut maksaan varastoituvista myrkyistä ovat jääneet useimpien mieleen peikkona, jota torjutaan pysyttelemällä kokonaan erossa kaikista sisäelimistä.
Kaupasta kannetaan kotiin vain rasvatonta ja luutonta pihviä – elleivät kasvikset ole korvanneet kokonaan lihaa. Makkaroissa ja leikkeleissäkin suuri lihaprosentti on useimpien mielestä myyntivaltti.
Mutta kun kamarakin on ihan käypää ravintoa sekaravintoiselle ihmiselle. Itse asiassa siinä on paljon proteiineja. Sitä paitsi aiheuttamamme hiilijalanjälki on sitä pienempi, mitä tarkemmin käytämme teurastetun eläimen hyväksemme.
Todellisista tai kuvitelluista terveyssyistä kartamme myös rasvoja. Niiden liiallinen välttely on vähintään yhtä vaarallista kuin niiden ylensyönti. Rasvojen palamien tuo lämpöä kehoon, minkä näillä leveysasteilla luulisi olevan itsestään selvä etu.
Parjattu rasva on elintärkeää myös luuston kehitykselle, hormonitasapainolle ja immuniteettijärjestelmälle. Hermostomme vaatii nimenomaan eläinrasvoja. Jos lapsi ei saa niitä, aivot eivät kehity normaalisti.
Osalle meistä myös hiilihydraatit ovat myrkkyä. Karppaajien kärki uskoo fanaattisesti hiilihydraatittomuuden takaavan terveyden ja muunkin onnen. Mieli on niin vahva, että vaikka ruumis jo kärsiikin, elämä maistuu silti kokonaisuutena onnelliselta.
On hyvä, että pidämme huolta terveydestämme. Usein kuitenkin tuntuu unohtuvan, että me suomalaiset emme koskaan ole olleet terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin juuri nyt. Olisiko tuottaja ja muukin elintarvikeketju onnistunut siis kumminkin tehtävässään?
En väheksy ollenkaan huolta esimerkiksi allergioiden ja syövän lisääntymistä. Mutta ei pidä tuomita syylliseksi tehotuotettua ruokaa tai lisäaineita ja aromeita ilman tarkkoja tutkimuksia.
On varsin todennäköistä, että hyvä hygienia ja tarkoin harkitut lisäaineet juuri ovat tehneet ruuastamme ainakin osittain turvallisempaa ja terveellisempää.
Jos haluaa välttämättä olla huolissaan ruuasta, niin kotimaisten elintarvikkeiden tuotannon ja jalostuksen sijasta maailmalta löytyy monia merkittävämpiä vaihtoehtoja: ruuan jalostaminen nälänhädästä huolimatta polttoaineeksi, saastuneilla alueilla viljely, keinokastelun vakavat seuraukset, epäoikeudenmukainen maanomistus ja järjetön merien tyhjäksi kalastus
Yhdessä asiassa me suomalaiset olemme vasta-alkajia: hyönteisten käytössä ravintona. Kaiksi ja puoli miljardia ihmistä syö niitä tänäänkin. Ravinnoksi kelpaavia lajeja on liki pari tuhatta. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n tavoitteena on lisätä hyönteisten käyttöä ravintona.
Kuka rohkea perustaisi meille ensimmäisenä muurahaistilan? Lupaan tulla asiakkaaksi. Murkut ovat paahdettuina makoisia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
