Tuottaja jäämässä muiden jalkoihin

Maataloudesta ja viljelijän työstä puhutaan juhlapuheissa hyvin kauniisti. Viljelijän työtä kiitellään maailman tärkeimmäksi ammatiksi, mitä se ihmisten hengissäpysymisen kannalta tietysti onkin.

Maailman nälkäongelmaa voidaan ratkoa ainoastaan maatalouden avulla. Niin rikas kuin köyhäkin tarvitsee jokapäiväisen leipänsä.

Kun juhlapuheet on kuultu, niitä on syytä verrata todellisuuteen. Tällä hetkellä ne tuntuvat olevan vaarallisen kaukana toisistaan.

Vaikka ruoka koetaan tärkeäksi, sen tuottajien asema ei tunnu laajasti kiinnostavan. Maataloudesta on tullut taas myös poliittisen pelin ja kiistelyn aihe hallituksen sisällä.

Maatalous on yhteiskunnan vahvasti ohjaama toimiala. Siksi myös viljelijöiden tulot ovat vahvasti riippuvaisia poliittisista päätöksistä.

2000-luvulla on muodostunut käytännöksi, että valtio työmarkkinaratkaisujen syntyä tukiessaan pyrkii tukemaan vastaavasti myös viljelijöiden tulokehitystä. On puhuttu viljelijä-tuposta, ja sitä on myös pidetty kohtuutena huomioiden viljelyn politiikkasidonnaisuus.

Pitkien neuvottelujen tuloksena Suomeen saatiin kattava tupo-ratkaisu, joka on nimetty työllisyys- ja kasvusopimukseksi. Hallitus tuki sen syntyä monin tavoin.

Tuottajajärjestöt MTK ja SLC tekivät viime perjantaina hallitukselle oman esityksensä tuottajien tuposta. Työmarkkinoiden 20 euron yleiskorotuksesta johdettuna järjestöt esittivät maatalouden rahoihin 20 miljoonan euron lisäystä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) vei tiistaina hallitukselle esityksensä korotuksesta maatalouden kansalliseen tukeen. Koskinen oli tuottajajärjestöjen linjoilla, mutta muulta hallitukselta tuli tyrmäys.

”Meidän paperillamme pyyhittiin vain pikaisesti pöytä ja heitettiin se vielä lopuksi roskakoriin”, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kommentoi hallituksen toimia (MT 20.11.).

Hallituksessa on tullut ikävä tapa kävellä yli maa- ja metsätalouden tarpeiden. Vihreät tunkevat Koskisen tontille ujostelematta ja ovat jopa esittäneet MMM:n lakkauttamista. On hieman epäselvää, minkä verran pääministeri Jyrki Kataisella (kok.) riittää aikaa ja mielenkiintoa tukea ministeriään.

Maatalouden harjoittajilla alkaa olla perusteltu huoli omasta asemastaan. Osin nöyryyttäväksi koettua kansallista sääntelyä ja velvoitteita lisätään, tulopuolella tarjolla on vain leikkauksia. Uusimmista päätettiin eilen Brysselissä.

MTK on vaatinut hallitukselta laskelmia kustannuksista, joita kansalliset määräykset tiloille aiheuttavat. Kilpailukyvyn kannalta minimivaatimus on, että nämä kansallisesti aiheutetut kustannukset viljelijöille myös kansallisesti korvataan.

Hallitus laatii parhaillaan pikatahtiin komissiolle listaa yritystoimintaan vaikuttavasta turhasta EU-tason sääntelystä. Tässä yhteydessä on maatalouden osalta välttämätöntä tarkastella myös kansallisen hallinnon toimivuus.

Politiikan ja hallinnon lisäksi viljelijän asema mitataan markkinoilla. Tässä korjaustoimien tarve on huomattu sekä EU:ssa että kansallisesti – tuottajien markkina-asema on heikko muuhun ruokaketjuun verrattuna.

Silti sekä kaupassa että teollisuudessa esiintyy edelleen paikoittain halua koventaa otettaan alkutuotantoon (MT 18.11.). Tällaiset pyrkimykset on ehdoitta torjuttava.

Valtion talouden säästötalkoot kurittavat nyt erityisesti viljelijöitä. He kokevat leikkaukset sekä kansalaisina että elinkeinonsa kautta. Taloustalkoiden taakka ei jakaudu oikeudenmukaisesti.

Viljelijöillä on oikeus vaatia tasavertaista kohtelua ja täyttä osallisuutta yhteiskunnassa. Maailman tärkeintä ammattia on vaikea harjoittaa, jos muu yhteiskunta ei huomioi sitä päätöksenteossaan.

Avaa artikkelin PDF