Sotaveteraani Mike Rautiainen löysi uuden kodin Kanadasta
Sotaveteraani Mike Rautiainen on kotiutunut Kanadan Vancouveriin. ”Suonissani on virrannut mustalaisveri siitä asti, kun jouduin lähtemään Karjalasta. Oli helpompi lähteä kauas, kun juurille ei voinut enää palata.”
Ruusujen kasvattaminen on Tenho Mikael Rautiaisen rakas harrastus. ”Leikkaan ruusujen varret marraskuussa ennen talven tuloa ja usein maaliskuussa ruusuissa on jo uudet nuput”, Rautiainen kertoo. Kuva: Saara OlkkonenKun talvisota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä 1939, Tenho Mikael Rautiainen oli 17-vuotias ja töissä Viipurin pellavaöljytehtaalla.
Nyt, 76 vuotta myöhemmin, hän istuu kotonaan Vancouverissa ja kertoo kasvattamistaan ruusuista.
Etunimi on lyhentynyt suomea osaamattomien suuhun sopivaan muotoon: Mikael on nyt Mike. Vieraalle hän tarjoilee itse sekoittamaansa kahvia, jossa on kolmannes juhlamokkaa.
”Kanadalaisen kahvin maku on kitkerämpi kuin suomalaisen. Olen aina saanut hankittua täältä suomalaista kahvia”, Rautiainen kertoo.
Kävellen pois Viipurista
Karjalan Kivennavalla syntynyt Rautiainen jäi sodan sytyttyä Viipuriin, kun muu perhe lähti evakkoon. Isä oli jo armeijassa ilmavoimien aseteknikkona.
”Minä jäin, koska oli töitä. Venäläiset pommittivat öljytehdasta palopommeilla ja sammuttelimme kaverini Reino Räsäsen kanssa tulipaloja tehtaan pihalla. Tehdas haluttiin pitää toiminnassa niin kauan kuin mahdollista”, Rautiainen muistelee.
”Helmikuussa lähdimme kävellen pois Viipurista, kun kaikki liikenne oli jo lopetettu eikä ruokaakaan enää ollut. Pakkasta oli 40 astetta ja oli paljon lunta.”
Kaverukset kävelivät lopulta Kouvolaan asti. Rautiaisen isä teki töitä armeijalle jo ennen sotaa, eikä kasarmien kasvatti osannut istua aloillaan, vaan halusi mukaan puolustamaan kotimaataan.
Vapaaehtoisena laivastoon
17-vuotiaana Rautiainen meni vapaaehtoisena armeijaan. ”Minut laitettiin laivastoon. Suuren osan ajasta palvelin pommilaiva Väinämöisellä.”
”Rankin sotamuisto oli, kun sisarlaiva Ilmariseen osui sarvimiina ja koko laiva upposi suuri osa miehistä mukanaan. Seitsemän minuuttia siinä meni.”
Sodan jälkeinen juurettomuus ja seikkailunhalu vei Rautiaisen ensin Kemiin voimalaitosta rakentamaan ja myöhemmin Lappeenrantaan. Kanadassa asuva täti houkutteli lähtemään valtameren taakse vuonna 1952.
Ahkeruus auttoi menestymään
Viipurissa maalariksi opiskelleelle työmiehelle löytyi heti töitä: ensin sukulaisten maalausfirmassa ja myöhemmin muissa yrityksissä. Hän piti yllä niin kovaa työtahtia, että sai työnantajaltaan lempinimen Crazy Mike eli Hullu Mike.
Kanadassa on ollut Rautiaisen mukaan hyvä asua. Elämän ovat täyttäneet työn lisäksi perhe, kalastus ja matkustelu ympäri Amerikan mannerta.
Muistoista puhuminen tuo kyyneleet miehen silmiin.
”Presidentti tuli vierailulle Kanadaan olympialaisten aikaan ja samalla hän tuli luovuttamaan ansiomerkin kahdelle meistä veteraaneista. Ei sitä monelle ukolle itse presidentti ole kiinnittänyt merkkiä rintaan”, Rautiainen kertoo ja esittelee kuvaa presidentti Tarja Halosesta ja itsestään.
Kunniamerkki luovutettiin sotaveteraanien hyväksi tehdyn työn puolesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
