Marja- ja hedelmäsadon ahkerat varmistajat

Kimalaiset on helppo tuntea suuresta koostaan ja tuuheasta turkistaan, jossa on väripyörylöitä. Kimalaisia tunnetaan kaikkiaan yli 300 lajia. Monet ovat uhanalaisia, joten lajien elinympäristöjen suojelu puoltaa paikkaansa.

Kimalaisten taloudellinen merkitys on mittaamaton, sillä ne pölyttävät hyötykasveja. Euroopan unionin alueella viljellään ravinnoksi tai rehuksi lähes 300:aa kasvilajia, joista 84 prosenttia pölyttävät mesipistiäiset. Suomen mustikkasato on ennen kaikkea kimalaisten varassa.

Pörriäiset eivät ole aggressiivisia, mutta henkeään tai pesäänsä puolustaessaan ne voivat kyllä tuikata ihmistä kivuliaasti.

Kimalaiset käyvät kukissa keräämässä mettä itselleen ja toukilleen. Samalla siitepöly tarttuu otusten jalkoihin ja turkkiin kulkeutuen kukasta toiseen.

Hyvän marjapaikan salaisuus on usein se, että alueella asustaa runsaasti kimalaisia, jolloin marjankukkien pölytys on tehokasta.

Suomen yleisin kimalaislaji on peltokimalainen, josta esiintyy useita värimuunnoksia. Se viihtyy viljelyalueilla, kaikenlaisilla niityillä, apilakentillä ja valoisissa metsissä. Peltokimalainen pesii maanpinnan läheisyydessä ruohotuppaissa ja sammalessa. Pesässä on noin 100 yksilöä.

Kartanokimalaisen karvapeite on yhtenäisen ruskea. Lajia tavataan runsaimmin metsänreunoilla, mutta se on nimensä mukaisesti sopeutunut ihmisen muokkaamiin kulttuuriympäristöihin.

Kartanokimalaisen voi nähdä pölyttävän puistojen ja puutarhojen kukkaistutuksia. Se perustaa isoja yhteiskuntia maanpäällisiin koloihin, taajamissa esimerkiksi katonräystäisiin.

Kimalaispesän sisältö tuo mieleen kananmunakennoston. Kuningatar munii lokerikkoon pehmeäpintaiset munansa, jotka ovat soikean muotoisia. Niistä kuoriutuvat toukat ovat paksuja, valkoisia palleroita, joita työläiset ruokkivat kukista keräämällään ravinnolla.

Kimalaisista vain pariutunut kuningatar talvehtii. Keväällä se perustaa pesän, johon laskee munansa. Ensimmäiset työläiset ilmestyvät noin kuukauden kuluttua. Koiraat kuolevat parittelun jälkeen.

Syksyllä kimalaispesän vierellä voi nähdä murheellisen näyn: sadoittain kuolleita kimalaisia. Kyseessä ei ole yllättävä epidemia vaan luonnollinen joukkokuolema. Hyödylliset pölyttäjät ovat hommansa hoitaneet ja kuolleet vanhuuteen.

TUOMO KOMULAINEN

Suomen yleisin

kimalaislaji on peltokimalainen, josta esiintyy useita värimuunnoksia.

Kartano-

kimalaisen karvapeite on

yhtenäisen ruskea.

Avaa artikkelin PDF