KANSAN SUUSTA Ei pysty kun on pyhät tulossa
Viikonpäivien nimistä pyhä lienee vanhin. Pyhät paikat ja pyhät päivät on tunnettu täällä kauan ennen kuin piispa Henrikin vene karahti Suomen niemen rantakallioon. Pyhä ei siis ole kirkon eikä edes juutalaiskristillisen kulttuurin omaisuutta.
Pyhä oli tabupäivä, kieltojen päivä. Silloin tuli varoa tekemästä vääriä asioita, etenkin työtä. Pyhän vastakohta, arki, oli vapaasti elettävä päivä.
Pyhätöillä ei ole siunausta, sanottiin ennen. Minkä pyhänä tienaa, sen piru maanantaina korjaa, tiedettiin Ähtärissä. Toisaalta Lestijärvellä oltiin sitä mieltä, että ”pyhä ei estä pyytämästä, kirkonaika ampumasta”.
Kenties pyhän vieton taustalla ei ole pelkkää taikauskoa. Ehkä ihmiset tajusivat, että ihmisen on välillä levättävä kokonainen päivä.
Pyhä merkitsee muista erotettua. Pyhäpäivä, muista erotettu päivä, saattaa vaikuttaa myös muihin päiviin. ”Ei pysty kun on pyhät tulossa”, perusteli entinen mies, kun häntä pyydettiin apuun pellolle.
Piippolassa sanottiin, että ”joka pyhän oikein pitää, se ei lauantainakaan tee mitään”. Jämsänkoskella lauantain tilalla on maanantai.
Miekkonen Seinäjoelta toivoi, että kunpa olisi aina pyhä ja ”sen verran arkia vain, jotta akat sais leipua”. Ja jos ei pyhäksi parane, on tauti kuolemaksi, uskottiin Vieremällä.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
