Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • vierasyliö Kaksi tapaa arvioida metsän arvoa

    Metsäalaa on moitittu kyvyttömyydestä uudistua. Tämä pitää paikkansa ainakin silloin, kun tehtävänä on arvioida metsäomaisuuden markkina-arvo.

    Vanha Faustmannin kaava – 1800-luvun puolivälistä oletuksineen ja sovelluksineen – on Tapion suosittelema ykkösmenetelmä. Siinä kootaan oletuksiin perustuvaa tietoa ikään kuin osoittamaan ylivertaista tietämystä. Lähtökohdat eivät kestä kritiikkiä.

    Menetelmän heikoin lenkki on tavassa arvostaa tulevaisuudessa odottavien hakkuutulojen nykyarvoa.

    Maanmittauslaitos tukeutuu

    edustaviin hintoihin ja niistä arvioituihin markkina-arvoihin.

    Faustmannin kaava syntyi

    Euroopan hullun vuoden (1848) vallankumouksellisissa oloissa.

    Kaava laskee paljaalle maalle

    tai eri ikävaiheen metsiköille arvon, johon vaikuttavat jaksollisesta metsätaloudesta odotettavat hakkuutulot sekä metsänhoidon ja hallinnon arvioidut kustannukset yhdeltä kiertoajalta ja toistettaessa niitä

    teoriassa ikuisuuteen.

    Kaavan ongelmana on se, kuinka ottaa huomioon eri ajankohtina odotettavat tulot ja menot. Faustmann ratkaisee ongelman teoriassa korkoa

    korolle -laskelmin, toisin sanoen käyttää sekä prolongausta että diskonttausta.

    Kaavan soveltaja ei tiedä, millaista korkoa tulisi käyttää. Nykyhetki on sijoittajalle

    arvokkaampi kuin tuleva. Mitä etäämmälle ja suuremmalla

    korolla tulevaisuutta arvioidaan, sitä pienempi on sen nykyarvo.

    Korkolaskelmien oletukset perustuvat täydellisiin pääomamarkkinoihin. Säästö- ja lainakorot, lainan saatavuus kustannuksitta rajatta sekä täydellinen tieto tulevista tuotoista ovat oletuksia. Näistä tiedämme, varsinkin nykyisessä koko Eurooppaa koskettavassa rahamaailman kaaoksessa, ettei niistä mikään ole tästä maailmasta.

    Silti Tapio jakaa edelleen

    arvonlaskennasta tuloksia,

    jotka on tehty pohjoisimmassa osassa maatamme jopa 0,5

    prosentin ja etelän rintamailla 4,0 prosentin koroilla.

    Varsinkin pohjoisessa toimivilla arviomiehillä on tervettä maalaisjärkeä olla hyväksymättä vaatimattomiin korkoihin

    perustuvia yliarvioita. He eivät sovella taulukoihin laskettuja arvioita.

    Sekava ohjeisto on johtanut siihen, että pohjoisen metsänomistaja saa paljaalle maalleen ja nuorelle metsälle selvästi etelään verrattuna korkeamman laskennallisen arvon.

    Maanmittauslaitos on yksi

    valtion edistyksellisimmistä

    laitoksista. Se käynnisti jo 1970-luvulla kauppahintarekisterin ja -tilaston kehittämisen. Rekisteriin kootaan

    kaikista luovutuksista taustatiedot ja niitä julkaistaan puolivuosittain.

    Tutkimuksissa on menty

    tilastotietoja syvemmälle

    keräämällä tehdyistä edustavista luovutuksista yksilöityjä metsävaratietoja. Metsätilojen kauppahintatutkimusten perusteella kauppahinnan ohella tunnetaan metsäsuunnittelussa kerätyt keskeiset tunnukset.

    Kauppa-arvomenetelmän käytöllä etsitään kohteelle

    parhaimmat vertailukaupat

    samalta markkina-alueelta,

    joka on esimerkiksi metsäkeskuksen alue.

    Vertailukaupoista saadaan selville hintataso, johon kohteen puuston rakenne ja tilavuus vaikuttavat. Näistä saadaan

    laskettua näkemys kohteen markkina-arvosta, johon

    vaikuttavat lisäksi sijaintitiedot ja arviot mahdollisista muista maankäyttötavoista.

    Tietoa metsäomaisuuden markkina-arvosta tarvitaan

    aina, kun omistus muuttuu. Ja näitä on vuosittain kymmeniä tuhansia. Viime vuosina

    kauppoja on tehty vuosittain yli kymmenen hehtaarin tiloista vain noin 1 500.

    Maanmittauslaitos on pääosin kustantanut kolmen suuren aineiston keruun 1980-luvulta alkaen. Niissä on muun muassa

    verrattu toteutuneita hintoja summa-arvomenetelmällä

    laskettuihin arvoihin.

    Tiloista on maksettu systemaattisesti vähintään 30–50 prosenttia summa-arvoja

    vähemmän. Yksi selitys erolle on Tapion käyttämät vaatimattomat laskentakorot.

    Maanmittauslaitos lähtee nyt siitä, että kehitetään tuottoarvomenetelmää lähtökohtana

    markkina-arvot. Nykyisten metsän kasvumallien perusteella on arvioitavissa odotettavat hakkuutulot ja metsänhoidon menot.

    Laskelmilla voidaan etsiä

    sisäinen reaalikorko, jonka

    mukaan kauppahinta on yhtä

    suuri tulonodotusten nettonykyarvon kanssa.

    2000-luvun koko Suomen kattanut hinta-aineisto osoitti, että metsätiloihin sijoittaneet voivat odottaa saavansa

    korkeampaa tuottoa kuin mihin Tapio nojaa laskelmansa.

    Tieto vähentää tuskaan, kun pitää arvioida omaisuuksien markkina-arvoja.

    Maanmittauslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen

    yhteistyönä kootaan ja julkaistaan ajankohtaista hintatietoa, joka on kenen tahansa helposti

    käytettävissä. Se löytyy Metlan

    Metinfon metsänomistajapalvelusta kohdasta metsäkiinteistöjen kauppahinnat.

    Koko maan kauppahinnat

    on luokiteltu metsäkeskusalueittain, pinta-alaluokittain ja puolivuosittain. Hinnoista on laskettu tunnuslukuja.

    Tietoja olisi vaikea hyödyntää, ellei tiedettäisi mitään puustosta. Tätä puutetta

    täydentää varsinaisista hintatutkimuksista saadut tulokset.

    Esimerkiksi Kaakkois-

    Suomen hintajakauman

    alakvartiilia vastaavasta tilasta

    maksettiin tämän vuoden

    alkupuoliskolla 2 412 euroa hehtaarilta.

    Alakvartiili kuvaa hintaa, jossa alueen kaikki kaupat on järjestetty hehtaarihinnan suhteen nousemaan järjestykseen. Neljäsosassa kaupoista hinta on alakvartiilia pienempiä.

    Tilastosta löytyvät vastaavasti tiedot myös mediaanihinnan ja yläkvartiilin

    kaupoista.

    Kauppahintatutkimusten mukaan on arvioitavissa, että tällaisella metsätilalla on

    puustoa 65 kuutiota hehtaarilla

    ja että metsätilan kaupassa puustosta on maksettu 37 euroa kuutiolta. Tilastotietojen pitäisi

    riittää tarkkuudessa ainakin verottajalle.

    Metsäalan ammattilaisetkaan eivät ilmeisesti tunne tätä hintainformaatioita. Useimmilla metsäarvioita tekevillä on mutu-tietoa käyvästä hinnasta tai itse

    kokoamiaan seurantatietoja konsultoimistaan kaupoista.

    Niiden perusteella he tekevät summittaisen kokonaisarvon korjauksen laskemaansa

    summa-arvoon. Niin, mihin summa-arvoja edelleen

    tarvitaan?

    SIMO HANNELIUS

    Kirjoittaja on Metsäntutkimuslaitoksen ulkopuolinen tutkija.

    Avaa artikkelin PDF