vierasyliö Huippunopea laajakaista onmahdollista kaikille koko Suomessa
Suomen valtion laajakaistaohjelma – kaikille kansalaisille huippunopea laajakaistayhteys. Hyvä tavoite, mutta miten se onnistuu myös Pudasjärven mökinmuorille ja naapurin klapiyrittäjäklopille kohtuuhintaan?
Nykyinen laajakaistapolitiikka on liian yksioikoista, emmekä ota riittävästi huomioon lähivuosien voimakasta kehitystä radioteknologian puolella.
Suomen laajakaistaohjelman mannekiini, pudasjärveläinen mökin mummo Sarakylän perukoilta, käy maksamassa verkkopankissa laskuja ja asioi Kelan sivuilla hulppealla sadan megabitin valokuituyhteydellä. Ei kuulosta pahalta.
Laajakaistayhteys yhtenä kansalaisen perusvälineenä päivittäisten asioiden hoitamiseksi tulee lähivuosina lähes välttämättömäksi
Liikenne- ja viestintäministeriön oletus on, että 95 prosenttia kansalaisista pääsee kiinni nopeaan laajakaistaan kaupallisten toimijoiden tarjoamien kautta ilman valtion erityistoimia.
Miten jäljelle jäävä viisi prosenttia hoidetaan, jotta eriarvoisuus ei lisäänny ja jotta yhteiskunnan palveluiden saatavuus verkkoyhteiskunnassa turvataan myös Pudasjärven perukoille?
Suomi on lähtenyt siitä, että vain laadullisesti paras vaihtoehto kelpaa – valokaapeli. Valokaapeliyhteys haja-asutusaleilla tarkoittaa uuden valokaapelin kaivamista koteihin.
Valtion suunnitelmissa on motivoida noin 40 000 kilometrin runkovalokuituverkon rakentamista noin 130 miljoonan euron tukisummalla. Tukisumma kattanee karkeasti noin puolet suunnitellun runkoverkon kustannuksista, ja kaupalliset toimijat tai osuuskunnat ja kunnat maksavat loput.
Pudasjärven mummon pitää saada mökkinsä liitettyä runkoverkkoon. Jo liikkeelle lähteneet toimijat veloittavat tyypillisesti liittymämaksua 1 230 euroa. Kuukausimaksu vaihtelee 35–75 euroon liittymän nopeuden perusteella.
Jos mummo sattuu asumaan kauempana kuin sadan metrin päässä runkokuituverkosta, lisähintaa tulee tyypillisesti 6,5 euroa metrille.
Ei voi välttyä ajatukselta, että aivan tarpeettoman suuri pyörre käy mummon kukkarolla – verrattuna siihen, mitkä voisivat olla mummon vaihtoehdot saada riittävän nopea laajakaistayhteys asioiden hoitamiseksi.
Valokuitu tietoliikennekäytössä on laadullisesti ylivertainen siirtomedia. Suomenmaan ”kuiduttaminen” järkevästi on syytä tehdä. Kustannusmielessä valokuitu on edullista vetää samaan monttuun silloin, kun ojaa kaivetaan jo muutenkin sähkön tai vesijohtojen takia.
Kaivinkoneen työmetri ja valokuitukaapelimetri hintasuhde on monikertainen. Kuidun kaivaminen maahan vain kuidun takia vaatii tanakan taloudellisen perusteen.
Laadukkaiden ja kustannustehokkaiden laajakaistayhteyksien turvaaminen niin Pudasjärven mummolle kuin haja-asutusalueiden yrityksillekin on välttämätöntä.
Mielestäni nykyinen laajakaistapolitiikka on liian yksioikoista, emmekä ota riittävän vahvasti huomioon lähivuosien jo tapahtunutta ja tulevaa voimakasta kehitystä radioteknologian puolella.
Erityisesti haja-asutusalueilla radioteknologia on hinta-laatusuhteeltaan aivan ylivertainen.
Suomessa kaupalliset toimijat ovat jo rakentaneet maan kattavan infrastruktuurin, nimittäin radiomastot ja niiden väliset tietoliikenneyhteydet sekä asiaankuuluvat runkoverkot. Kaupalliset toimijat myös kehittävät infrastruktuuria edelleen.
1990-luvulla Suomeen rakettiin gsm-radioverkko 900 megahertsin taajuudelle. Se on osoittautunut hyväksi: mitä matalampi taajuus, sen pidempi kantama. Nyt tätä samaa taajuutta käytetään langattomiin datayhteyksiin niin sanotun HSPA-teknologian myötä.
Vielä parempaa on tarjolla.
Maailmalla on käynnissä siirtymä seuraavan sukupolven teknologian käyttöön. Tämä LTE-teknologia moninkertaistaa siirtokapasiteetin ja tarjoaa nopeammat yhteydet. Tämän kaiken hyvän lisäksi se on toteutettu myös 800 megahertsin taajuudelle, joka on vapautunut analogisen television käytöstä.
Tämä kombinaatio sopii oivasti haja-asutusalueiden ratkaisuksi laajakaistakäyttöön. Se tarjoaa hyvän peiton matalan taajuuden ansiosta ja tuottaa riittävän nopeat yhteydet sekä on valokaapeliratkaisua edullisempi, ilman yhteiskunnan verovaroilla annettua tukeakin.
Liikenne- ja viestintäviraston tulisi mitä pikimmiten lisensoida 800 megahertsin taajuus operaattoreille, edellytyksenä kattavan peiton rakentaminen haja-asutusalueille.
Suomi on jäämässä kansainvälisestä junasta uuden teknologian nopeana soveltajana. Suomella on erittäin vahva radiotekniikan ja langattomien järjestelmien tutkimus- ja tuotekehitysosaaminen, mutta emme enää ole maailman kärkimaita tulosten rivakassa hyödyntämisessä omien kansalaistemme ja yritystemme elämän helpottamiseksi.
Eri puolilla maata on suomalaisia talouksia ja yrityksiä, jotka tarvitsevat nopeat ja tehokkaat nettiyhteydet, mutta järkevään hintaan.
Monipuolisemmalla laajakaistapolitiikalla voitaisiin tukea paremmin haja-asutusalueiden yrityksiä, asukkaista ja työn tekemistä kakkosasunnolta.
Vaihtoehtoja on useita, eikä yhtä ainoaa oikeaa totuutta ole. Valokaapeliverkon yksioikoinen ajaminen ja tukeminen valtion verovaroilla, on kapea ja nykytavalla toteutettuna tarpeettoman kallis tie monelle laajakaistayhteyden tarvitsijalle.
PEKKA SARLUND
Kirjoittaja on yrittäjä ja Oulun
kauppakamarin hallituksen jäsen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
