Sateenvarjoprotestit eivät ole Tiananmenin uusinta

Peking, kesäkuu 1989. Opiskelijat osoittavat mieltään Taivaallisen rauhan aukiolla.

Hyvää johtamista vaativaa mielenosoitusta tukee parhaimmillaan kaksi miljoonaa pekingiläistä. Mellakointi leviää myös muihin kaupunkeihin.

Mielenosoitukset lopettaa lopulta armeija. Useampi tuhat menettää henkensä, kun aseettomia opiskelijoita ja työläisiä ammutaan.

Kuva nuoresta miehestä pysäyttämässä tankkijonon jää historiaan, ainakin lännessä.

Hongkong, lokakuu 2014. Opiskelijamielenosoitukset ovat jatkuneet jo kuukauden. Kymmenet tuhannet mielenosoittajat ovat vaatineet demokratiaa.

Viime kuussa poliisi turvautui kyynelkaasuun. Mielenosoitus sai siitä symbolinsa:

sateenvarjon, jolla voi suojautua kaasulta.

Tilanne on yhä jännittynyt, kertovat kaverini paikan päältä.

Suuria protesteja on tuskin enää luvassa. Mahdollisia ne kuitenkin ovat esimerkiksi marraskuussa, kun Pekingissä isännöidään

Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestön kokousta.

Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat ovat edelleen erittäin herkkä aihe Kiinassa. Siksi kommunistinen puolue ei suin surminkaan halua rinnastaa näitä kahta protestia.

Minustakin rinnastus ontuu.

Hongkongin mielenosoitukset ovat Kiinan johdolle ehkä suurin sisäpoliittinen haaste neljännesvuosisataan.

Sateenvarjoprotesteja voi kuitenkin verrata Tiananmenin tapahtumiin korkeintaan hengeltään.

Taivaallisen rauhan aukiolle kerääntyneet mielenosoittajat protestoivat aivan erilaisessa tilanteessa.

Vuonna 1989 Kiina oli juuri avautunut länsimaiden suuntaan. Inflaatio laukkasi 20–30 prosentissa. Virkamiehet kahmivat itselleen kaiken, mitä irti saivat.

Kansa lähti kaduille, sillä vallan väärinkäytökset, lahjonta ja sukulaisten suosiminen, oli räikeää. Raha ei riittänyt enää ruokaan.

Vauraassa Hongkongissa nuoret ovat

liikekeskustan kaduilla, sillä ote demokratiasta ei hölly luvattua enempää, kirjoittaa

Asia8Groupin uutiskirje Kiina8 osuvasti.

Mielenosoitukset alkoivat, kun Kiinan

kansankongressi ilmoitti elokuussa seulovansa ehdokkaat, kun Hongkongin hallintojohtajasta äänestetään vuonna 2017.

Hongkongin on toivottu kehittyvän täysin vapaaksi alueeksi – siitäkin huolimatta, että kello tikittää.

Hongkong palautui Britannialta Kiinalle vuonna 1997. Kiinan ja Britannian solmiman sopimuksen mukaan Hongkong sulautuu

Kiinaan täysin vuonna 2047.

Mielenosoitusten taustalla lienee osin

pelko siitä, mitä 33 vuoden päästä tapahtuu.

Kaikki hongkongilaiset eivät koe itseään kiinalaisiksi.

He eivät kuitenkaan usko, että poliisit ja hallitus uskaltaisivat käyttää oikeita aseita ja tankkeja siviilien vahingoittamiseen.

Yli 150 vuotta kestäneen brittihallinnon aikana kuvernöörin valitsi hongkongilaisten puolesta Lontoo.

Hongkongin siirtyminen Kiinalle vahvisti jo ennestään vahvoja: tuloerot ovat valtavat.

Nyt mieltä osoittavat ryhmät, joilla ei

perinteisesti ole ollut politiikassa sanansijaa, nuoret ja keskiluokka. He haluavat tulla

kuulluiksi.

Kiinan erityishallintoalueen johto ei halua kuulla. Hongkongin hallintojohtaja Leung Chun-ying möläytti haastattelussa, että

köyhät voisivat sotkea poliittisia kuvioita,

jos vaalit olisivat vapaat.

Protestit ovat jakaneet sukupolvet Hongkongissa. Alle kolmekymppiset tuntevat elävänsä eri universumissa kuin vanhempansa.

Nuoret saavat ikätovereiltaan tietoa viestipalvelu Whatsappin kautta paikan päältä. Vanhemmat ovat isojen tv-kanavien vääristyneen uutisoinnin varassa.

Virallinen Kiina on yrittänyt leimata mielenosoittajat riidanhaastajiksi ja rikollisiksi, jotka häiritsevät kauppaa ja matkailua.

Propagandatulvan huuhtomaa mielenosoitusuutisointia on yhtä hankala seurata kuin raportointia Ukrainan kriisistä.

Kiinassa pk-yritys on alle tuhannen työntekijän yritys – EU:ssa raja on 250 työntekijää.

Valtavassa maassa paikalla on väliä.

Vuoden 1989 mielenosoitukset nähtiin pääkaupungin sydämessä. Hongkong on Pekingistä katsottuna kaukana. Kiinan johto ei koe, että mielenosoitukset siellä syöksisivät koko maan kaaokseen.

Tiananmenin mielenosoitukset saivat kestää melkein kolme viikkoa, sillä valtataistelua

käynyt kommunistipuolueen johto ei päässyt yksimielisyyteen asian hoidosta.

Nyt presidentti Xi Jinpingillä ei ole haastajia.

paula.liesmaki@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF