Porkkalan kartanon lajikirjo hämmästyttää – maskottina satavuotiaat jättiagaavet

Jättiagaavet ovat Anniina Rikalan mukaan sopeutuneet Lammille hyvin. Talven ne saavat kuitenkin viettää lämpimässä autotallissa. Kuva: Kimmo Haimi

Porkkalan kartanon edustalla Lammilla tulijoita tervehtii seitsemän suurta ja eksoottisen näköistä kasvia. Puolitoista metriä korkeiksi ja kaksi ja puoli metriä leveiksi kasvaneet jättiagaavet ovat olleet osa kartanon miljöötä jo lähes vuosisadan ajan.

Kasvien uskotaan päätyneen Lammille 1920-luvulla kartanon silloisen omistajan agronomi August Laurellin Saksan matkoilta. Ne ovat toden­näköisesti olleet istutettuina saviruukkuihin jo 1920-luvun lopulla.

”Isoäidilläni on muisti­kuvia agaaveista noin 80 vuoden takaa”, toteaa hortonomi Anniina Rikala. Hän edustaa alenevassa polvessa neljättä sukupolvea August Laurellista.

Jättiagaave on parsakasvien heimoon kuuluva mehikasvi. Sen arvellaan olevan kotoisin nykyisen Meksikon alueelta, mutta koristekasvina sitä tavataan ympäri maailmaa.

Agaaveruusuke kasvattaa vain muutamia uusia lehtiä vuodessa. Kauniisti kuvioituneissa lehdissä on teräviä piikkejä ja hammaslaitaiset reunat. Agaave kukkii vasta vanhana, minkä jälkeen lehtiruusuke kuihtuu pois.

Lehdistä saatavaa sitkeää kuitua on hyödynnetty muun muassa köysissä. Agaaven mahlaa puolestaan käytetään siirapin sekä Meksikon kansallisjuoman pulquen valmistukseen.

Jättiagaave on trooppinen kasvi, jota on suojeltava talven märkyydeltä ja kylmyydeltä.

”Agaavet talvehtivat 1960-luvulle saakka kartanon vanhassa kivinavetassa. Karjanpidon loputtua ne ovat saaneet viettää talvet ikkunallisessa autotallissa noin kymmenen asteen lämpötilassa”, Rikala kertoo.

Kasvit tuodaan yleensä ulos touko–kesäkuun vaihteessa ja siirretään talvivarastoon loka­kuussa ennen syyspakkasia. Jättiagaavet viihtyvät Porkkalan kartanolla hyvin. Ne nimittäin lisääntyvät aika ajoin kasvullisesti tehden pieniä taimia, poikasia.

Luonnonvarakeskus Luke valitsi jättiagaaven Porkkalan kartanon tunnuskasviksi vuonna 2015. Tunnuskasvikonseptin avulla pyritään nostamaan esiin historiallisten puutarhojen vanhoja kasvikantoja ja lisäämään ymmärrystä vanhojen kasvien arvosta.

Suomesta ei tiettävästi löydy yhtä vanhoja tai samaa lajiketta olevia jättiagaaveja.

Porkkalan kartanon vieressä levittäytyy vanha, noin neljän hehtaarin suuruinen englantilaistyylinen puistoalue, josta löytyy niin uusia kuin vanhojakin istutuksia.

Puistosta on jäänyt niukasti merkintöjä kirjallisiin lähteisiin, eikä sen varsinaista suunnittelijaa tiedetä. Sen vanhimpien osien uskotaan juontavan juurensa 1850-luvulle. Paikalla on tätä aiemminkin todennäköisesti sijainnut jonkinlainen puutarha.

Puistossa on sekä perinteisiä perennapenkkejä että modernimpia istutuksia, ruusualue, nuoria ja vanhoja puita sekä paljon luonnonkiviä.

Vuonna 2013 puisto oli mukana kartanopuutarhojen kasvigeenivarojen kartoittaminen ja säilytys -hankkeessa, jossa Luonnonvarakeskuksen tutkijat kartoittivat puiston kasvigeenivarat. Hankkeella haluttiin edistää kasvigeenivarojen säilymistä alkuperäisillä kasvupaikoilla.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, etteivät agaavet ole puiston ainoa erikoisuus.

Päärakennuksen välittömästä läheisyydestä löytyy erittäin vanha ruusukanta, jota ei toistaiseksi ole pystytty tunnistamaan.

Alueelta on löydetty myös tuntemattomat lajikkeet esikkoa ja kurjenmiekkaa, jotka lienevät puiston omia lajikkeita.

Vuodesta 1374 lähtien asumakartanona toiminut Porkkala on ehtinyt olla useiden eri sukujen omistuksessa. Porkkalanniemi etelärannikolla oli 1400–1600-luvuilla talon vilkas kauppasatama.

Alkuperäinen päärakennus tuhoutui tulipalossa 1700-luvun lopussa. Nykyinen hirsirakenteinen päärakennus on valmistunut oletettavasti vuonna 1804.

Kartanon pihapiirissä on myös muita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, kuten 1600–1700-luvulta peräisin oleva nauriskellari, goottilaistyylinen huvimaja noin vuodelta 1850, vuonna 1825 rakennettu kivinavetta sekä noin 1930–1940-luvulla rakennettu lasikasvihuone, jota on entisöity yhdessä Museoviraston kanssa.

Vanhaa kartanonpuistoa on ylläpitänyt pääasiassa Anniina Rikala vanhempiensa Anja Rikalan ja Antti Rikalan kanssa. Tänä ja viime kesänä alueella on työskennellyt harjoittelijoita.

Rikalat pyörittävät kartanon toimintaa neljän hengen maatalousyhtymänä.

Tilalla viljellään perunaa, viljaa, öljykasveja sekä erikoiskasveja, esimerkiksi pensasmustikkaa.

Riistanhoito ja kalatalous ovat olleet aiemmin tärkeitä, mutta niiden rooli on viime vuosina pienentynyt.

Kartanolle on myönnetty Euroopan maanomistajaliiton World Estate Label -merkintä ensimmäisenä yksityisenä tilana Suomessa tunnustuksena luonnon monimuotoisuuden ja maatalouden yhdistämisestä.

Kartanon yhteydessä toimii harvinaisiin perennoihin erikoistunut taimisto ja puutarhamyymälä, jota puistokin palvelee.

”Puistolla on myös kaupallista merkitystä, koska siellä kasvavia kasveja lisätään pistokkaista myyntiin”, Anniina Rikala kuvailee.

Menossa on nyt neljäs vuosi, kun puistossa järjestetään yleisö­kierroksia vaihtuvalla teemalla. Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat perennakierrokset.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä järjestetään puistometsän avajaiset, jossa vihitään käyttöön metsän uusi polku. Pääsymaksu alueelle on viisi euroa.