Vapaaehtoiset keräämään sudenkakkaa

Poikkeuslupa on voimassa 21 vuorokautta. Kuva: Markku Vuorikari

Dna-tutkimuksella saadaan tietoa susilaumoista, niissä olevien susien vähimmäismäärästä, reviireistä ja sukulaissuhteista. Ensimmäiset tulokset julkaistaan verkon avoimessa karttapalvelussa syksyllä. Hankkeesta vastaavat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen riistakeskus.

Dna analysoidaan metsästetyistä susista ja ulostenäytteistä, joita kerätään erikseen järjestettävillä keräyksillä.

Suomen riistakeskus luo ja kouluttaa keräysverkoston vapaaehtoisista metsästäjistä ja luonnossa liikkujista. Kullekin keräysalueelle nimetään vastuuhenkilö, joka kokoaa näytteet ja toimittaa ne tutkittaviksi.

Ensimmäinen keräys käynnistyy syksyllä noin 7–10 tunnetulla susireviirillä. Keräystä ei ole mahdollista tehdä kaikilla susireviireillä joka vuosi.

"Keräysalueet suunnitellaan vuosittain, jotta myös mahdolliset uudet reviirit voidaan ottaa mukaan. Kolmivuotisen hankkeen aikana keräyksen on tarkoitus kattaa kaikki valtakunnallisesti priorisoidut alueet. Tällaisia ovat alueet, joilla on useampia laumoja lähekkäin ja joissa tarve tiedolle on suurin", kertoo riistasuunnittelija Olli Kursula Suomen riistakeskuksesta.

Uloste- ja metsästysnäytteiden lisäksi dna määritetään myös poliisin luvilla ammutuista, kuolleena löydetyistä sekä pannoitetuista susista.

Susien yksilölliset tiedot kerätään kartalle verkkopalveluun. Ensimmäiseksi julkaistaan Lounais-Suomessa vuosina 2013–2015 kerättyjen näytteiden tulokset.

Verkkopalvelu on tarkoitus avata syksyllä ja päivittää neljästi vuodessa.

Dna-analyysi on tärkeä lisä susikannan arviointiin, joka perustuu pitkälti susihavaintoihin ja pantaseurantoihin. Ruotsissa dna-tiedot ovat jo käytössä susien seurannassa.

Dna-analyysit tehdään Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.