vierasyliö Sähkön toimitusvarmuus paraneesähkölinjojen vierimetsien hoidolla
Viime syksynä oli useita sähkökatkoksia aiheuttaneita myrskyjä. Edelliset isot myrskyt olivat vuoden 2011 lopulla. Myrskyjen ohella lumi aiheuttaa vuosittain jakeluhäiriöitä taivuttamalla puita sähköjohtojen päälle.
Häiriöille herkin osa on keskijännitteinen 20 kilovoltin verkko, jota Suomessa on lähes 140 000 kilometriä. Tästä 120 000 km on ilmajohtoja ja niistä 60 prosenttia sijaitsee metsissä. Taajamissa sähköjohdot on valtaosin kaivettu maahan, ja siten puista aiheutuvat häiriöt ovat niissä harvinaisia.
Syyskuun alusta 2013 voimaan tulleella sähkömarkkinalain muutoksella tähdätään sähkön toimitusvarmuuden parantamiseen.
Keinoina ovat sähköverkkoyhtiöille määrätyt toimitusvarmuusvaatimukset ja sähkökatkoksista maksettavien vakiokorvausten nosto. Nämä ohjaavat investoimaan entistäkin enemmän säävarmaan sähköverkkoon.
Lakiin lisättiin myös verkkoyhtiöiden oikeus kaataa puita, jotka aiheuttavat ilmeisen riskin jakeluverkon varmuudelle. Aiemmin vastaava oikeus perustui maanomistajan ja verkkoyhtiön väliseen sopimukseen.
Verkkoyhtiöt ovat käynnistäneet monia hankkeita sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi. Merkittävin hanke on korvata iso osa 20 kV:n ilmajohtoverkkoa maakaapelilla.
Maakaapelointi on suuri ja kallis hanke, jonka kustannuksista vastaavat viime kädessä verkon käyttäjät.
Energiaviraston esittämän arvion mukaan keskijänniteverkon kaapelointiasteen nostaminen 60–80 prosenttiin maksaisi 3,5 – 4,5 miljardia euroa. Se nostaisi sähkön siirtohintaa huomattavasti.
Haja-asutusalueiden maakaapelointi on järkevää aloittaa sieltä, missä sähkön käyttö ja häiriöriskit ovat suurimmat.
Alueilla, joilla sähkön siirtomatkat ovat pitkät ja kustannukset maakaapeloinnista tulevat korkeiksi, ilmajohdot säilyvät käytössä vielä vuosikymmeniä.
Kesällä 2013 valmistui Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion toteuttama projekti, jossa kartoitettiin keinoja parantaa metsässä kulkevien tai niihin rajoittuvien keskijännitteisten ilmajohtojen toimintavarmuutta.
Projektiin sisältyi muun muassa ilmajohtojen vierimetsien hoidon kehittäminen ja maanomistajille maksettavien korvausperusteiden määrittäminen. Hankkeessa laadittiin myös vierimetsän hoito- ja hakkuutöiden suunnittelu- ja toteutusohjeet.
Projektin tulokset ovat vapaasti saatavissa ja käytettävissä Tapion kotisivuilta osoitteesta www.tapio.fi/sahkolinjojen-vierimetsat.
Syksyn myrskyjen jälkeen monet henkilöt esittivät asiaan erilaisia ratkaisuja.
Yksi, äkkiseltään varteenotettavalta tuntuva ehdotus oli sähkölinjojen tekeminen puuvarmoiksi avaamalla niin leveä johtoaukea, että puut eivät yletä kaatumaan johdon päälle. Tarvittava alue olisi vähintään 10 metriä johtokadun molemmin puolin eli kokonaisuutena noin 150 000 metsähehtaaria.
Ehdotus ei ole kuitenkaan kannatettava. Se olisi välittömiltä kustannuksiltaan maakaapeloinnin luokkaa, ja metsän kasvaessa uudelleen, alue jouduttaisiin pitämään puuttomana tai puusto lyhyenä, mistä aiheutuisi merkittäviä lisäkustannuksia.
Jos johtokatu levennettäisiin ja myöhemmin johto kaapeloitaisiin, kokonaiskustannukset kasvaisivat edelleen. Lisäksi maisemahaitat olisivat ilmeiset.
Paras vaihtoehto tilanteisiin, joissa ilmajohto säilyy vielä vuosikymmeniä nykyisellä paikallaan, on vierimetsän hoito siten, että siinä otetaan huomioon sekä sähkönjakelun turvaaminen että kannattava metsänhoito.
Vierimetsällä tarkoitetaan 10 – 20 metrin kaistaa johtoaukean molemmin puolin. Usein jo 10 metrin levyinen kaista on riittävä.
Vierimetsän hoidossa poistetaan lehtipuut havupuutaimikoista, jolloin vältetään lehtipuiden, yleensä koivujen, taipumista johdolle lumen vaikutuksesta. Lisäksi hoitotarve myöhentyy, koska havupuut kasvavat pituutta hieman lehtipuita hitaammin.
Ensiharvennus tehdään tavallista aiemmin (10 – 12 metrin pituusvaihe) ja voimakkaampana. Tällä pienennetään harvennuksen aiheuttamaa puiden kaatumisriskiä johdolle ja parannetaan puuston myrskynkestävyyttä.
Varttuneissa metsissä harvennukset tehdään lievinä tai jätetään kokonaan tekemättä ja poistetaan sähköjohdolle riskiä aiheuttavia yksittäisiä puita ja niiden oksia.
Erot tavanomaiseen metsänhoitoon ovat vähäisiä.
Toisinaan on tilanteita, joissa riskialtis, sähköjohtoa selvästi korkeampi puusto, kannattaa poistaa kokonaan. Johtokadun ulkopuolella tehtäviin toimenpiteisiin pyydetään aina metsänomistajalta lupa. Mikäli toimenpiteistä aiheutuu vahinkoa maanomistajalle, ne korvataan täysimääräisesti.
Lisäksi verkkoyhtiö maksaa hakkuun ylimääräiset kulut ja vastaa sen toteutuksesta.
Tavanomaista aikaisemman ja voimakkaamman harvennuksen aiheuttama kasvutappio metsänomistajalle vaihteli Tapion selvityksen mukaan välillä 200 – 1 000 euroa johtokilometriä kohden, olettaen että vierimetsä tarvitsisi joka kohdaltaan tällaisen käsittelyn.
Käytännössä tarve tulee vain kertaalleen puuston kiertoajan kuluessa.
Vierimetsien hoidon etuja ovat nopea ja laaja vaikuttavuus sekä kohtuulliset kustannukset.
Haasteitakin jää. Hyvin voimakkaan myrskyn vaikutuksia vierimetsän hoito ei voi estää ja linjan läpikäynti joudutaan toistamaan 10 – 20 vuoden välein, kun linjan varren uudet taimikot ovat kasvaneet uhaksi sähköjohdolle.
KENNETH HÄNNINEN
HANNU NIEMELÄ
Hänninen on johtaja Energiateollisuus ry:ssä ja Niemelä
on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsäpäällikkö.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
