KALAJUTTU Mateennahkakengät, osa 1
Miehet tulla kolistelivat sisään kantaen kalalaatikoita, joihin lohet, siiat ja harjukset oli pakattu huolellisesti jäihin. Äiti on aamulla nopein, kohmeisin käsin tehnyt tilaa pakkaseen ja viimein hieronut punaisia, tunnottomia sormiaan villatakin helmaan.
Mikko kiirehtii Ukon luo, joka alkaa liikutella vanhan miehen lempeydellä sormiaan pojan valkeilla hiuksilla mumisten Mihkku, pieni Mihkku. Äiti alkaa siirrellä Tenojoen ja Inarin saaliita pakastimeen ja kuulee kun Mikko tivaa Ukolta, että teethän sinä sitten minulle ne mateennahkakengät. Isää ja äitiä hymyilyttää.
Kahvipöydässä miehet kertovat matkastaan, muistelevat huimia maisemia ja lupaavat lähteä talvella Enontekiölle kalareissulle.
Kun miehet alkavat vetäytyä rantasaunalle, Mikko on innokkaimpana mukana.
Ukko on löytänyt päätaloon hyvät vuokralaiset, ystävystynyt heidän kanssaan ja katselee elämää kahdeksankymppisen viisaudella.
Saunassa Mikko istuu alalauteilla, miehet kertovat ylälauteilta Mikolle Tenojoen käsittämättömästä voimasta ja rantojen jylhyydestä.
Isä lupaa ottaa Mikon ensi vuonna Inarille mukaan. Mikon punainen naama leviää ilkikuriseen hymyyn, kun hän kuulee, että Inarissa on Ukonkivikin.
Saunasta Ukko lähtee omalle mökilleen rantapolkua pitkin pyyhe lanteillaan ja katoaa matalan koivikon taakse, jossa pilkistää punaisen mökin valkolautainen nurkka.
Aamulla Mikko pinkaisee Ukon mökille. Ukko on jo rannassa mato-ongen kanssa. Ihmeen notkeasti hän kääntyy Mikon nähdessään ja kasvot vetäytyvät hymyyn. Hän ojentaa ongenvavan Mikolle. Kohta kala syö ja Ukko antaa ohjeita. Mikko vetäisee ahvenen toisensa jälkeen ruohikolle riemusta kiljuen.
Ukko neuvoo, miten puukkoa pidetään peratessa kädessä. Ukko nostaa kalansuolia käteensä, katsoo niitä ja sanoo, että kyllä kaupungista näyttää loihakka vinkka tulevan iltaan mennessä. Ukko heilauttaa suolet Pyhäjärveen, ja Mikko tokaisee hämmästyneen kysymysryöpyn.
Ukon mökillä kiehuu liemi isossa kattilassa, jonka kantta mies nostaa ja vilkaisee keitosta. Pajun kitkerä tuoksu hyökkää Mikon nenään.
Ukko tekee sormillaan muutaman nopean liikkeen liemen päällä ja mumisee samalla, sulkee sitten kannen. Mikko katsoo Ukkoa ihaillen.
Pöydällä paperin päällä on mateennahkoja, pieni mies seuraa tarkasti Ukon jokaista liikettä.
Äiti kutsuu polun päästä Mikkoa syömään. Äidin rinnassa on nyt lapsettomuuden surun sijasta ilo, koska he saivat aikanaan kaksivuotiaan Mikon sijoituksen kautta.
Mikko juoksee äidin luo kiljuen, äiti nostaa nelivuotiaan suorille käsille ja he nauravat yhdessä. Ukko katsoo menijöiden perään, kääntyy sitten ja pyyhkii ahavoituneella kämmenselällä silmiään.
Hän istahtaa pöllille ja antaa muistojen viedä pohjoisen kirveleville, kauniille lapsuusmaisemille, kalaisten jokien reunamille, aapasoille ja tuntureiden pehmeisiin sammalpesiin. Siellä hän poikasena selvitti ajatuksiaan, hoiti järkytystään, nukkui tunturissa ja itki salaa. Hän katseli variksenmarjavuoteeltaan pilviä, kalasti käsin kirkkaista tunturipuroista sudennälkäänsä.
Soiden reunamilla astelivat arvokkaasti suuret uroshirvet, paljakoilla tunturikihu lensi pyrstösulat liehuen pikkukala nokassaan. Illan saapuessa hän toivotti kaikille hyvää yötä. Buorre idja, buorre idja tunturi, purot, pilvet, linnut ja maa. Buorre idja. Sitten hän juoksi pois. (jatkuu)
HELMI KOSONEN
Tampere
Hän istahtaa pöllille ja antaa
muistojen viedä pohjoisen kirveleville, kauniille lapsuusmaisemille,
kalaisten jokien reunamille, aapasoille ja tuntureiden pehmeisiin sammalpesiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
