Verinen haava pikkulapsen päässä – mihin kuuluu soittaa?

Kun sairaaloiden palveluita aiotaan keskittää, päivystysapuun tarvitaan lisää henkilökuntaa, jotta vastaaminen nopeutuu. Maakuntien reuna-alueilta on kallista ajaa yhteispäivystykseen turhaan, jos kotihoidollakin pärjää.  Kuva: Johannes Tervo

Uutiset|Terveydenhuolto

1.4.202416:30

Kolumni

Juho Mäkelä

Pelasimme lauantai-iltana lapsuuskodissani Nurmossa biljardia naapurin kanssa. 2-vuotias tyttäreni taputti vieressä. Yhtäkkiä taapero lähti temppuilemaan huonekalujen päällä kielloistani huolimatta. Lapsi lensi maahan, ja otsa osui pöydänkulmaan. Tyttö huusi kuin syötävä, ja päästä tuli verta.

Haava näytti melko syvältä, joten soitin hyvinvointialueiden neuvontapalveluun. Päivystysapuun suositellaan ottamaan yhteyttä ennen sairaalaan menoa. Automaattiääni kertoi puhelimessa, että Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta soitetaan takaisin vähintään tunnin kuluessa.

Kun lapsen itku jatkui, päätimme ajaa suoraan Seinäjoen yhteispäivystykseen noin 12 kilometrin päähän. Päivystysavusta soitettiin reilun 30 minuutin viiveellä ja kehotettiin ottamaan puhelimella kuva lapsen haavasta. Terveydenhuollon ammattilainen olisi arvioinut kuvan perusteella avun tarpeen. Hän kehotti marssimaan suoraan sisälle, kun kuuli, että olimme jo sairaalan parkkipaikalla.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen tilaaman virkamiestyöryhmän esitys veisi monien suomalaisten erikoissairaanhoidon ja päivystysten palvelut sekä synnytykset kauemmaksi. Maahan jäisi 5–8 keskussairaalaa nykyisen viidentoista tilalle.

Näin radikaali sairaalaverkon supistaminen ei todennäköisesti saa poliittista hyväksyntää. Tähän suuntaan viittasi myös sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) MT:n haastattelussa (9.2.). Juuson mukaan sairaalaverkon tehostaminen lienee silti välttämätöntä, kun väestö keskittyy entistä enemmän Etelä-Suomeen. Henkilökunnasta on pulaa ja sote-sektorilta etsitään säästöjä, mutta onko väestön valuminen etelään vääjäämätön luonnonlaki?

Sairaaloiden karsiminen voi olla merkittävä uhka monien alueiden elinvoimalle, kun sotealan koulutettu työvoima perheineen karkaa suuriin kaupunkeihin. Hyvinvointialueilla on valtava alijäämä, ja Suomesta ollaan sulkemassa myös lukuisia terveysasemia. Kylmää kyytiä tarjotaan erityisesti maaseudun ja seutukaupunkien ihmisille. On syytä kysyä, mitä sote-palveluiden lakkauttaminen merkitsee elinkeinoelämän investoinneille ja asuntojen hinnoille?

Kun sairaaloiden palveluita keskitetään, päivystysapuun tarvitaan lisää henkilökuntaa, jotta vastaaminen nopeutuu. Maakuntien reuna-alueilta on kallista ajaa yhteispäivystykseen turhaan, jos kotihoidollakin pärjää.

Milloin kuuluu soittaa valtakunnalliseen hätänumeroon 112 ja milloin hyvinvointialueiden päivystysapuun 116117? Hätäkeskuslaitoksen verkkosivuilla kerrotaan, että henkeä uhkaavassa tilanteessa tulee aina soittaa hätänumeroon. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kova rintakipu, hengitysvaikeus, tajuttomuus tai äkillinen kouristelu. Päivystysapu auttaa tilanteissa, jotka ovat kiireellisiä mutta eivät varsinaisia hätätilanteita.

Viime aikoina on uutisoitu päivystysten ruuhkautumisesta, mutta ainakin Seinäjoella hoitoon pääsi jouhevasti. Olimme kyläreissulla mummolassa, eikä ulkopaikkakuntalaisuus ja lapsen Kela-kortin puuttuminen noussut ongelmaksi.

Haava suljettiin siististi iholiimalla ja tyttö sai palkkioksi reippaudesta sairaanhoitajalta kaksi limaista liskoa. Olen kiitollinen erinomaisesta ja nopeasta hoidosta. Terveydenhuollon uudistuksessa tärkeintä on säilyttää potilasturvallisuus ja taata alueellinen yhdenvertaisuus. Pitäisikö sote-palveluissa puhua eurojen ja säästöjen lisäksi myös ihmisten lakisääteisistä oikeuksista?