Sotataival kulki pitkin soita
SODANKYLÄ
Jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 12 eli Jänkäjääkärit lähtivät sotatoimiin Sallasta kesällä 1941. Suuntana oli itä ja Muurmannin rata. JR12 taisteli osana kuudetta divisioonaa.
”Rykmentin sotataipaleelle osui laajoja suoalueita. He porskivat pitkin jänkiä muun muassa Kelsinkäisessä, Kiestingissä ja Ihantalassa. Joukko nimitettiin tästä syystä Jänkäjääkäreiksi”, kertoo Jääkäriprikaatin killan sihteeri, everstiluutnantti evp. Pekka J. Heikkilä Sodankylästä.
JR 12 taisteli saksalaisten Norjan armeijakunnan, AOK Norwegenin, alaisuudessa, joilla oli rintamavastuu Lapin rintamasta. Saksalaiset kuvittelivat etenevänsä Kantalahteen ja Muurmannin radalle kahdeksan päivän salamasodalla.
Näin ei käynyt. Retki venähti aiottua pidemmäksi. JR12:lle aiheutui taistelujen pitkittyessä mittavat tappiot.
”Jänkäjääkärien tappiot johtuivat etenkin siitä, että saksalaiset osasivat taistella vain avoimessa maastossa. Suomalaiset joutuivat tekemään koukkauksia tietä puolustavan vihollisen selustaan ja avaamaan tietä saksalaisille.”
Jatkosodan jalkaväkirykmentti JR12:n riveissä taistelleista Mannerheim-risti myönnettiin Toivo Kortteen lisäksi muun muassa jääkärieversti Albert Puromalle (numero 96). Rämäpäistä Puromaa kutsuttiin myös lempinimellä Reikärauta-Puroma.
”Hän oli hyvin innokas hyökkäämään”, Heikkilä kertoo.
Puroma teki läpimurron Kelsinkäisessä pohjoissuomalaisista kootun 6. divisioonan komentajan, jääkärieversti ja Marskin ritari Verner Viiklan (numero 45) alaisuudessa.
Kelsinkäisen 25-tuntisessa taistelussa kaatui ja katosi 174 sotilasta ja haavoittui 214.
”Siinä joukossa tappiot olivat suuret, sillä maasto oli kivikkoista. Luotien ja kranaatin sirpaleiden kimmokkeet aiheuttivat paljon menetyksiä”
Eversti Viikla päätti päivänsä kolme päivää Mannerheim-ristin myöntämisen jälkeen omalla virka-aseellaan.
”Tieto siitä, että niin moni mies menetti henkensä hänen alaisuudessaan, kävi hänelle liian raskaaksi.
Jänkäjääkärit taistelivat kunniakkaimman luvun JR 12:n sotapäiväkirjoihin Ihantalan suurtaistelussa kesällä 1944. Rykmentin tappiot olivat kolme ja puoli vuotta kestäneen sotaretken aikana 1 197 kaatunutta ja kadonnutta sekä 3 690 haavoittunutta.
Muun muassa Kelsinkäisessä kaatuneita ja kadonneita sankarivainajia on etsitty useana kesänä.
”Monet heistä on löydetty, tuotu takaisin ja kätketty kotimaan multiin”, kertoo Heikkilä.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
