Tutkijat haluavat sote-kuluille selvät suitset
Aalto-yliopiston tutkijoiden mielestä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus ei säästä mitään, ellei menoille laiteta kattoa. Mittarina tulisi käyttää tehokkaimpia alueita ja laskelmien pohjana tulevia tarpeita ja tavoitteita.
”Jos menolaskelmat tehdään nykyisten menojen mukaan, mihin uudistusta edes tarvitaan?” professorit Teemu Malmi ja Erkki Vauramo kysyivät tiistaina Helsingissä.
Heidän mielestään nyt tehokkaasti ja edullisesti palvelut tuottaneiden kuntien ei pidä joutua maksamaan niiden viuluja, joilta kulut ovat ”karanneet lapasesta”.
Tutkijoiden mukaan pelkkä sairastavuus ei selitä menoheittoja, vaan erilainen tapa järjestää palveluita. Sen näkee, kun katsoo sairastavuus- ja kustannuskarttoja: kulut ovat monin paikoin pienemmät niissä kunnissa, joissa sairastetaan paljon.
Yhteiskunta ei kestä, ellei toimintaa myös tehosteta, he huomauttavat. Sote-kustannukset kasvoivat vuosina 2000–2013 peräti 110 prosenttia ja inflaatio huomioon ottaenkin 67 prosenttia. Bruttokansantuote kasvoi vain 48 prosenttia.
Hallituksen lakiesityksessä sote-rahoitus perustuu kunnan asukaslukuun ja sairastavuuteen, ja se sopii tutkijoillekin. Menot pitäisi kuitenkin mitoittaa eli rajoittaa tehokkaimpien alueiden mukaan, jotta tuotantorakenteet muuttuvat ja säästöjä myös syntyy.
Tehokkain on ollut Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri Eksote, jossa käyttökustannukset asukasta kohti ovat olleet 3 674 euroa. Se on yli tuhat euroa vähemmän kuin tehottomimmassa mutta maan toiseksi terveimmässä eli Vaasan sairaanhoitopiirissä. Siellä asukaskohtainen kustannus on ollut 4 761 euroa.
Koko maan keskiarvo oli 4 145 euroa vuonna 2013.
Tutkijoiden mukaan Vaasan ja Eksoten eroja selittää ennen kaikkea laitoshoito: Vaasassa on paljon vuodeosastopaikkoja, kun taas Eksote on purkanut laitoshoitoa ja panostanut kuntoutukseen ja kotihoitoon.
Suomessa on laitospaikkoja ylipäätään noin 20 000 liikaa verrattuna omiin tavoitteisiimme ja muihin Pohjoismaihin.
Malmin mukaan erot kertovat siitä, että tekemällä asioita eri tavalla voidaan säästää rahaa.
Säästöjä voidaan saada 1,8–2,6 miljardia euroa ilman, että palveluiden tasoon puututaan oleellisesti, professorit huomauttavat.
Kymmeneksen pienempi henkilöstö tuottaa kahden miljardin säästöt. Se ei edellytä irtisanomisia, sillä hoitoalaa kohtaa pian luonnollinen poistuma eli mittava eläköityminen.
Poliitikkojen tehtävänä on päättää, mihin rima asetetaan. Jo maan keskiarvoon tähtäämällä saadaan valtakunnallisesti miljardin säästöt. Tiukentamalla menorajaa säästöt kasvavat.
Mallin rahoitus tulisi kahta kautta: kunnilta kerätään perusmaksu ja sen päälle lisämaksu, jos palvelurakenteesta tai -tasosta halutaan tavoiteltua korkeampi.
”Haja-asutusalueita” eli Lappia, Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa koskisi poikkeus eli niiden kalliimmat palvelut katettaisiin ylimääräisellä, valtakunnallisella maksulla.
Tutkijat laittaisivat sote-kulukurille myös aikarajan ja kieltäisivät sote-alueilta mahdollisuuden ottaa velkaa.
Aalto-yliopiston tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö Kaks sekä yhdeksän sairaanhoitopiiriä.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
