vierasyliö Poliittinen puhe peittää epämiellyttäviä asioita

Roskapuheeksi nimitetty

kielenkäyttökin voi vahvistaa ihmisen maailmankatsomusta

aiheen, puhujan, tilanteen, asenteen mukaan. Poliittinen puhe, jota toisinaan kutsutaan roskapuheeksi, ei ole merkityksetöntä, vaan nopeasti muuttuvaa tilannekieltä.

”Roskapuhe elää ja voi hyvin”, kirjoittaa tohtori Arto Jokinen (Aamulehti 2.9.2014). Juuriltaan uusseelantilainen professori André Spicer London City

Universitystä tutki yritysten tuottamaa ”roskapuhetta”

nimittäen sitä suorasukaisesti bullshitiksi.

Jokinen katsoo roskapuheen merkityksettömäksi ja sisällöttömäksi niin yritysten kuin

politiikan kielessä. Osa bullshit-puheesta voi naamioitua järkeväksi niin, ettei ulkopuolinen erota tyhjäkäyntiä.

Nokian Oyj:n entisen toimitusjohtajan puheet ja kirjoitukset ärsyttivät suomalaisia.

Supliikki kielenkäyttö sopii huonosti jäyhään puhekulttuuriimme. Yhdysvalloissa sen

sijaan lähes kolmasosa työvoimasta tuottaa puhetta, jolla

on tarkoitus peittää totuutta työnantajan etujen ajamiseksi.

Poliittiset pelaajat suoltavat puheviihdettä omilla mahtisanoillaan niin, ettei kuulija

havaitse tyhjän tynnyrin kolinaa. Eturivin poliitikkojen imagon stailaavat käytännössä monenlaiset tausta- ja pr-toimijat.

Roskapuheen sisällöttömyydestä kertovat muotisanat ja hokemat.

Epäonniseksi esimerkiksi Jokinen ottaa sanan ekosysteemi. Käsitehän on latautunut täyteen ajankohtaista erikoismerkitystä, kun se biotieteiden globaalien tutkimustulosten ansiosta kääntyi poliitikkojenkin kielelle

ihmiskunnan tulevaisuuden kysymyksenä.

Haasteellinen, haastava sen

sijaan on nyt poliittinen muotisana. Jos jokin hanke on alulla eikä siitä, saati sen tuloksesta, tiedetä vielä tarpeeksi (esimerkiksi Sote, Nato-, kuntauudistusasiat), poliitikko tuskin vastaa, ettei tiedä asiasta mitään. Tutumpaa on: ”Tämä asia on hyvin haasteellinen. Toimikunta

on jo asetettu selvittämään sitä.”

Poliitikko on keskeneräisten asioiden altavastaaja. Hänen viestintätaitonsa punnitaan

siinä, miten kärsivällisesti hän oppii vastaamaan haastattelijoiden toistuviin kysymyksiin keskeneräisten asioiden lopputuloksesta.

Toimittaja asettaa poliitikon

yleensä ennustajan rooliin. ”Väärä vastaus” syö poliitikon uskottavuutta; tämä saattaakin

jäädä seisomaan sanojensa taakse huvittavuuksiin asti, jottei haukuttaisi takinkääntäjäksi.

Bullshitin suomenkielisiä vastineita ovat roskapuhe,

paskapuhe, kokkapuhe.

Paskapuheen synonyymeja taas pötypuhe, soopa, palturi; jaarittelu, kokkapuhe, (alatyylisesti) valheellinen/ turhanpäiväinen puhe.

Kokkapuheen synonyymeja

ovat pila, paskapuhe, roskapuhe;

sivistyssanakirjassa kärkevä sutkaus, sukkeluus, kompa, pila.

Poliittinen nykypuhe ei mielestäni ole selkeästi mitään edellisistä, vaan eufemistista. Eufemismi tarkoittaa korvaavaa

ilmaisua. Se lieventää epämiellyttäväksi koettua asiaa. Sen avulla voidaan peittää totuutta käyttämällä epäsuoraa ilmausta suorapuheisen sijasta.

Historiallisesti kiertoilmaus

on ollut vaihtoehtoinen jollekin

asialle tai olennolle, jonka nimeä

ei tabu-/pyhyyssyistä saanut lausua.

Media ja poliitikot käyttävät

mieluummin käsitettä rauhanturvaamistoimet kuin sotatoimet. Sotaministerin sijasta meillä on puolustusministeri; saasteministerin sijasta ympäristöministeri, velkaministerin sijasta valtiovarainministeri, mediakielessä myös rahaministeri.

Köyhien ohella poliittinen kaksoiskieli puhuu matalapalkkaisista ja B-kansalaisista. Maanpuolustuksen rinnalla on turvallisuuspolitiikka.

Työttömistä olen nähnyt käytettävän käsitteitä työrajoitteiset, ongelmatyöläiset, vapaa-aikaorientuneet.

Suomen kielen ja kulttuurin

historiasta kertovien houruloiden, hulluinhuoneiden ja mielisairaalojen sijasta ovat psykiatriset osastot. Sairaalojen

ohella sairaita hoidetaan

terveyskeskuksissa. 1800-luvun

vaivaistalot ja 1900-luvun

vanhainkodit ovat 2010-luvulla hoitokoteja, lepokoteja, palvelu- ja senioritaloja.

Uhrit kalskahtaa myönteisemmältä kuin kuolleet,

murhatut ja tapetut. Metsän uudistaminen on terveemmän oloista kuin paljaaksihakkuu. Epäpuhtaudet ja päästöt on kiertoilmaus saasteille.

Yhdysvaltain puolustusministeriön virallisessa kielenkäytössä rauhan kaksoiskielinen vastine on pysyvä vihollisuutta

edeltävä tila. Siviili-ilmailun hallintokielessä lento-onnettomuuden sijasta puhutaan

kontrolloimattomasta maahan päättyvästä lennosta.

Vallan kieli mieluummin hoitaa, parantaa ja rauhoittaa kuin hävittää, tyrmää ja pakottaa.

Poliittinen nykypuhe

peittelee kansakunnan kipeitä ongelmia ja niiden taakse kätkeytyviä hälyttäviä tosiasioita.

Kaunistellut ilmaisut vaikuttavat asenteeseemme yhteiskuntaa kohtaan. Positiivista mielikuvaa on luonut esimerkiksi ex-pääministeri Jyrki

Kataisen ja pääministeri

Alexander Stubbin myönteinen asiakeskeisyys.

Kannattaa miettiä, mitä poliitikko puhuu, mutta eritoten, mistä vaikenee.

PÄIVIKKI ANTOLA

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston etnologian professori emerita,

uskontotieteen, kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentti, tietokirjailija

Kaunistellut ilmaisut vaikuttavat asenteeseemme

yhteiskuntaa

kohtaan.

Roskapuheen

sisällöttömyydestä kertovat muotisanat ja

hokemat.

Avaa artikkelin PDF