
Ammattilaisen parhaat vinkit, kuinka syntyy kestävä porstua – "Näin säästät energiaa ja pidät kosteuden pois"
Porstuoita ja kuisteja rakennetaan taloihin jälkikäteen paljon. Muutamalla perussäännöllä niiden elinkaarta voi pidentää merkittävästi.Rakkaalla lapsella on monta nimeä: porstua, veranta, kuisti, ulkoeteinen ja sisäeteinen. Sävy- ja murre-eroista huolimatta ne kaikki ovat tuulikaapin kunnia-arvoisia esi-isiä, joille on yhä paikkansa taloissa ja asukkaiden sydämissä.
Tuulikaappi loistaa useissa uusissa rakennuksissa vain poissaolollaan, ja syyn siihen voit lukea tästä.
Vielä suurempi kaipuu on kuisteihin ja porstuoihin, jollaisen moni kertoo rakentaneensa jälkikäteen. Se on voinut puuttua alunperinkin tai se on purettu jossain vaiheessa rakennuksen historiaa.
"Näitä tehdään jälkikäteen tosi paljon. Moni tekee tilasta tilavan, jotta se toimii kahvittelupaikkana ja jotta siellä sopii tyhjennellä tamineitaan. Lisäksi se aina suojaa rakennusta", toteaa neuvontainsinööri, rakennusmestari Timo Jokela PRKK:sta.
Monia asioita on kuitenkin mietittävä ennen vasaraan tarttumista.
Porstuan ja kuistin rakentaminen jälkikäteen vaatii luvan. Jokelan mukaan yleensä riittää toimenpidelupa, mutta asia kannattaa tarkistaa oman kunnan rakennusvalvonnasta.
Tärkeintä on Jokelan mielestä huolellinen etukäteistyö ja ammattilaisen käyttö suunnittelussa. Näin ei tule rakentaneeksi "tattia" rakennuksen kylkeen, vaan lisäosa sulautuu kokonaisuuteen kauniisti.
"Tämä erityisen tärkeää vanhoissa rakennuksissa, joissa on pitsi-ikkunoita ja muita härpäkkeitä. Uusia kuisteja taas voi toteuttaa suureksi osaksi tai jopa kokonaan lasipinnoin."
Jokela toteaa, että parhaassa tapauksessa porstuan tai kuistin rakentamiseen varaudutaan jo uuden talon suunnitteluvaiheessa – rakensipa sen heti tai ei.
Merkittävä päätös on, aikooko pitää tilassa lämpöä. Osa tahtoo ehdottomasti kylmän kuistin, mikä mahdollistaa tilan käyttämisen myös satunnaisena ruokavarastona talvisin. Osa taas tahtoo oleskelutilan myös kylminä vuodenaikoina.
Kylmän tilan elinkaari on Jokelan mukaan merkittävästi lyhempi kuin lämpimän, sillä rakenteisiin tiivistyy väkisin kosteutta lämmön sahatessa sisätilassa nollan molemmin puolin.
"Itse pitäisin pientä lämpöä vaikka patterilla. Kosteutta ei kerry, jos sisällä on edes aavistuksen lämpimämpää kuin ulkona. Energiaa säästyy hieman jo sillä, että tila on lämpimän talon kyljessä."
Lämmin tila kannattaa eristää ainakin kevyesti. Polyuretaanilevyt seiniin on järkivalinta, sillä ne eristävät tuplasti enemmän kuin villat. Näin esimerkiksi 75 millin vahvuus ei varasta porstuasta liikaa tilaa sisäpuolelta. Eristelevyt voi pinnoittaa haluamallaan tavalla, ja panelointi on varsin usein käytetty.
"Kolminkertaiset ikkunat on energiansäästön vuoksi ihan ehdoton juttu, jos porstuassa tahtoo pitää lämpöjä", Jokela lisää.
Kylmässä tilassa kosteutta kannattaa torjua mahdollisimman tehokkaalla tuuletuksella, joten tuuletusräppänöissä ei kannata säästellä. Tietenkin myös lämpimässä tilassa ilman pitää kiertää.
Porstua on syytä tehdä samalla pieteetillä kuin muutkin rakennukset.
"Kevytrakenteisena sille riittävät muuta rakennusta pienemmät anturat ja sokkelit, joiden alle pitää kuitenkin muistaa asentaa routaeristykset. Näin rakennelma ei pääse elämään."
Jälkeenpäin tehtävässä porstuassa voidaan myös ottaa huomioon esteettömyys, mikä on usein vanhojen talojen heikkous ja aiheuttaa ikääntyessä monille ongelmia.
"Tarvittaessa voidaan tehdä niin loivat luiskat, että taloon pääsee pyörätuolilla. Nykyajan ovet ovat jo lähtökohtaisesti riittävän leveitä."
Tuulikaappi poistui monesta talosta 1990-luvulla, koska ulko-ovet osattiin valmistaa riittävän energiatehokkaiksi. Tuulikaapin puuttumisen luulisi kostautuvan aina ovea avatessa. Jokela sysää kuitenkin "ovi kiinni, ostolämmin" -sutkautuksen historian lokeroon, jolla on vain vähän tekemistä nykyajan kanssa.
"Oven avaukset on pieni ja hetkellinen tuulahdus sisäilman lämpömassassaan, eikä sillä ole energiansäästön kannalta merkitystä."
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


