Arkkitehti kehuu: ”Rintamamiestalo kannattaa melkein aina korjata”
Myöhemmät korjaukset ovat voineet homehduttaa taloja, mutta alkuperäiset ratkaisut ovat "oivallisia, hyviä ja järkeviä".
Talon ulkoseinien ulkopintaan on 1970-luvun energiakriisin innoittamana asennettu paksusti mineraalivillaa, joka on homehtunut. Turvallisinta olisi keskittyä ilmatiiviyden parantamiseen eikä ylimitoitettuun lämmöneristävyyden parantamiseen. Se johtaa usein kosteus- ja homeongelmiin. Kuva: Pekka SaatsiRintamamiestalo on suomalainen design-klassikko. Sodan jälkeisen suureen asuttamistarpeeseen rakennetut puutalot ovat monen omaa kotia kaipaavan unelma.
Rintamamiestalolla tarkoitetaan yleiskielessä 1940- ja 1950-luvuilla rakennettuja puurunkoisia ja harjakattoisia tyyppitaloja.
Tyyppitalot olivat julkisia talomalleja, joiden piirustukset olivat kaikkien saatavissa. Periaatteessa kuka tahansa saattoi rakentaa niiden pohjalta talon.
”Rintamiestalo on oivallinen, hyvä ja järkevä asumisratkaisu”, toteaa korjausrakentamiseen ja rakennusperinteeseen erikoistunut arkkitehti Pekka Saatsi.
Saatsi kertoo, että rintamamiestalon nerokkuus perustuu sen järkevään ja selkeään rakenteeseen. Talo on rakennettu yhden savupiipun ympärille, jonka kautta ilmanvaihto hoituu painovoimaisesti. Rakenteet ovat tuulettuvia ja hengittäviä.
”Alkuperäiset ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia ja helppoja ymmärtää.”
Nykyään lähes kaikki rintamamiestalot ovat käyneet läpi vähintään yhden peruskorjauskierroksen. Saatsin mukaan siitä on seurannut, että talot ovat hyvin vaihtelevassa kunnossa.
Taloja on lähdetty korjaamaan välillä vailla täyttä ymmärrystä siitä, mitä ollaan tekemässä. 50-luvun talolle tyypillisiä vikoja ja puutteita ovat esimerkiksi purueristeen painuminen ikkunoiden alla, saniteettitilojen puute ja se, ettei kellareita ole tarkoitettu asuttavaksi.
Vahinkoa on saatu aikaan korvaamalla hengittäviksi tarkoitettuja eristyksiä muovikelmulla, uretaanilla ja mineraalivillalla. Myös ulkovuorauksen maalaaminen muovimaaleilla on aiheuttanut lahoa.
Kellareihin tehtyjä laajennuksia taas vaivaa maasta rakenteita pitkin nouseva kosteus.
”Asumisen suhteen mieltymykset ovat muuttuneet, ja kellareihin on myöhemmin rakennettu saunoja ja tv-huoneita. Niitä on kuitenkin teknisesti vaikea saada toimimaan.”
Saatsin mukaan kellarit olisi parempi jättää asuttamatta ja rakentaa saunaosastot laajennusosaan tai ulkorakennukseen. Niin oli taloja suunnitellessakin tarkoitus tehdä. Kylpyhuoneita ei rintamamiestaloihin ollut alunperin piirretty, vaan ne on rakennettu jälkikäteen.
Arkkitehdin mukaan talot ovat silti todella harvoin niin huonossa kunnossa, että niitä ei voisi remontoida.
”Rintamamiestalo kannattaa melkein aina korjata. Puurunkoisen talon korjaaminen on erittäin helppoa, hallittavaa ja ymmärrettävää”, Saatsi sanoo.
Remontoinnissa hän kannattaa alkuperäisistä rakennusratkaisuista kiinni pitämistä. Jos oma osaaminen arveluttaa, kannattaa kääntyä rakennuksen toimintaperiaatetta ymmärtävien asiantuntijoiden puoleen.
Tiilikuvioiset peltikatot, alumiiniset ikkunankarmit ja ruiskurappaus eivät rintamamiestaloon istu. Itse hitsatut metallikaiteet, paikalla tehdyt betonivalut ja käsin rappaus puolestaan ovat osa talon ilmettä.
”Jälleenrakennuskauden niukkaa ja tarkoituksenmukaista arkkitehtonista ilmaisua kannattaa arvostaa ja kunnioittaa. Siinä on oma suomalaiseen luonteenlaatuun sopiva poljentonsa. Itse tehdyn makua saa olla.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
