Valokuitu kangertelee kyliin
Valtion tavoitteena on ulottaa 99 prosenttia vakituisista asunnoista kahden kilometrin päähän 100 megan laajakaistaverkosta vuoden 2015 loppuun mennessä.
Tähän mennessä puolet maakuntaliittojen 315 hankkeesta on saanut tarjouksen ja 60 hanketta on toteutusvaiheessa, kertoo Juha Parantainen liikenne- ja viestintäministeriöstä.
Ministeriössä etenemisvauhtiin ollaan tyytyväisiä. ”Alkuharjoittelun jälkeen ensi kesänä päästään kunnolla vauhtiin. Kunnat ovat aktivoituneet.”
Pohjois-Pohjanmaalla tukirahat odottavat vielä hakijaansa. Kunnat ovat mukana, mutta tarjouksia tekijöiltä ei vain ole tullakseen. Jotkin kylät odottavat jo kolmatta kertaa tulosta maakuntaliiton tarjouskierroksesta.
”Operaattoreiden mielestä hankkeet on suunniteltu liian laajalle alueelle. Olemme neuvotelleet heidän kanssaan. Maaliskuussa järjestetään uusi tarjouskilpailu”, kertoo Mikko Väisänen Pohjois-Pohjanmaan liitosta.
Kupariverkon rakentaminen kesti 90 vuotta ja valokuituverkosta on tulossa yhtä mittava, muistuttaa johtaja Eila Rummukainen Sonerasta. Hän arvioi kestävän 20–30 vuotta, ennen kuin kuitu ulottuu joka kotiin.
Pohjois-Pohjanmaan uudella tarjouskierroksella operaattori saa valita kunnan sisältä rakennettavat alueet. Jäljelle jääville yritetään etsiä muu ratkaisu.
Väisänen uskoo, että tällä konseptilla tarjoukset kuuden kylän verkottamiseksi viimein saadaan. Se saattaa tosin suututtaa niitä, jotka jäävät ulkopuolelle.
Sonera on suurista teleoperaattoreista aktiivisin verkkojen rakentaja. Se vetää valokaapelia alueille, joilla se kaivaa muutenkin. Esimerkiksi 3g-tukiasemien yhteyksiä voidaan vetää samaan ojaan. Viimeksi yhtiö jätti Lappiin tarjouksen 20 alueen rakentamisesta.
Yhtiö avaa lisäksi kuituliityntäpaikkoja omaan verkkoonsa siellä, missä sillä on valmista kapasiteettia.
Pohjois-Pohjanmaalla Sonera ei tarjoutunut työhön, koska tekijöitä ei riitä joka paikkaan.
Pudasjärvellä kaupallisten toimijoiden puute ajoi kunnan perustamaan osuuskunnan.
”Meillä oli pöljä, lapsellinen uskomus, että yritykset rakentaisivat laajakaistaverkot. Siitä suivaantuneena, kun emme usko, että tarjouksia tulee nytkään, perustimme osuuskunnan”, kertoo projektista vastaava Jari Jussila.
Pudasjärvellä aiotaan saada mahdollisimman moni liittymään laajakaistaan, jotta hankkeiden kustannukset pysyisivät järkevinä.
Laajakaistan ennakkotilauksista tehdään sitovia.
”Ydinkysymys on, saadaanko tarpeeksi liittymiä. Ei ole merkitystä sellaisella hankkeella, jossa vain joka kymmenes on mukana. 70–80 prosenttia pitää ainakin olla.”
Jotta väkeä saadaan, liittymiskynnyksen on oltava matala. Liittymän on tarkoitus maksaa 100 euroa, ja kuukausimaksu olisi korkeintaan 50 euroa.
Jussila korostaa kunnan palveluntarjoajien roolia laajakaistan edistäjinä. Kuntayhtymä voisi jopa maksaa laajakaistan liittymismaksun, jotta esimerkiksi vanhusten palveluita voidaan toteuttaa osin etäyhteydenpidolla.
”Ei varmasti mökin mummu hoksaa hankkia laajakaistaa. Koko homman ideana on, että palvelutarjonta voidaan ulottaa mahdollisimman laajalle. Jos yksikin ajo jää ajamatta, liittymä on maksanut itsensä takaisin.”
Liikenne- ja viestintäministeriö on määrännyt kuntien rahoitusosuudeksi 8, 22 tai 33 prosenttia. Kunnat on luokiteltu muun muassa väestötiheyden ja taloudellisen kantokyvyn mukaan.
Tukihaun kankeus on yllättänyt osan rakentajista. Rahoja on nähnyt vielä ani harva, jos yksikään, verkontekijä.
Pohjois-Savon kuntien perustama laajakaistayhtiö Savon Kuitu on aikataulustaan vuoden myöhässä, koska tuen hakeminen on vaikeaa eikä tukisummaa voi ennakoida, kertoo toimitusjohtaja Pekka Laukkarinen.
Tukisäännöt ovat täynnä yksityiskohtia. Joka hankkeen on arvioitava, sijaitsevatko mökit ja rakennettava verkko tukikelpoisella alueella vai sen ulkopuolella.
Kaikki laajakaistahankkeet kiertävät ensin lausunnolla viestintävirastossa. Osa tukipäätöksistä tehdään siellä, osa elykeskuksissa. Etenkään viestintävirastossa ei ole varauduttu hankkeiden sumaan, Laukkarinen arvioi.
”Mikäänhän ei kiellä rakentamasta ilman tukipäätöstä. Me emme kunnallisena toimijana voi ottaa sellaista riskiä.”
Tarjousten puutetta ja aikataulujen venymistä selittää myös työn määrä. Suomessa on alle kymmenen yhtiötä, jotka pystyvät vetämään isoja laajakaistan rakentamishankkeita, kertoo Nalle Lindström osuuskunta Kuuskaistasta.
Lindström pitää mahdollisena, että kone- ja miesvoimaa haetaan vielä Ruotsista, kun kaivaminen alkaa toden teolla.
Kuuskaista on voittanut laajakaistahankkeiden tarjouskilvat 11 kunnassa Keski-Suomessa. Se on käynyt neuvomassa pudasjärveläisiä, mutta suhteellisen pienen toimijan voimat eivät riitä pohjoisen kaapelisavottaan, kun Keski-Suomessakin olisi nyt tekemistä.
Lindströmin mukaan valokuitukaivannoille ilmaantuu herkästi muita käyttäjiä: kaukolämpöyhtiöitä, vesijohdon vetäjiä ja viimeksi myrskyjen maakaapelointiin innostamat sähköyhtiöt. Se on sinänsä järkevää mutta voi hidastaa etenemistä.
”Hankkeen kokonaiskulut laskevat mutta työmäärä kasvaa.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
