Nuorten metsästäjien leireillä vankka suosio
Olli Niskanen koittaa makuulta ampumista Onni Leskisen valvoessa. Jaakko Kilpiäinen Kuva: Viestilehtien arkistoRAUTAVAARA (MT)
Uimisesta, peleistä, grillimakkarasta ja letuista, sekä toivottavasti auringosta, näistä aineksista syntyy kesäinen lasten ja nuorten leiri. Loukkujen rakentamisesta, metsästyskoirista, ammunnasta, aseista ja metsästäjätutkinnosta, näistä aineksista syntyy Metso-leiri.
Metso-leiri kokoaa yhteen 10–16-vuotiaat lapset ja nuoret, jotka ovat kiinnostuneet metsästyksestä.
”Tulijoita on enemmän kuin on leiripaikkoja”, kertoo leirin vetäjä Pertti Saarikoski Suomen Metsästäjäliiton Keski-Suomen piiristä. Saarikoski on 2000-luvulla ollut mukana vetämässä lukuisia Metso-leirejä sekä talvella että kesällä.
”Pääsääntöisesti lapset ja nuoret tulevat metsästävistä perheistä tai heillä on vähintäänkin kova kiinnostus metsästystä ja luontoa kohtaan.”
Saarikoski arvioi, että noin puolet leiriläisistä jatkaa tulevaisuudessakin harrastuksen parissa.
Kuopiolainen Venla Repo pitelee hieman olkapäätään ja ravistelee käsiään, hymyssä suin kuitenkin. ”Ammuin ensimmäistä kertaa haulikolla, vieläkin tärisyttää vähän, mutta kyllä oli hauskaa.”
Revon perheessä kukaan ei metsästä, kipinä metsästystä kohtaan on lähtöisin perheen irlanninsettereistä, joista toinen on metsästyslinjainen. Hän aikoo opetella metsästämään sukulaisten ja tuttavien opastuksella, kunhan metsästäjätutkinto on suoritettu.
Ensimmäinen Metso-leiri on ollut niin onnistunut kokemus, että Repo haaveilee isosen hommista jollain tulevalla leirillä.
Kun haulikkoammuntaa on kokeiltu, on aika siirtyä seuraavalle ammuntapaikalle. Rautavaaran erämiesten ampumaradalla leiriläiset pääsivät kokeilemaan haulikkoammunnan lisäksi hirvi- ja pienoiskiväärillä sekä pienoispistoolilla ampumista.
”Kenenkään ei ole pakko ampua”, huikkaa Rautavaaran erämiesten Tommi Väisänen, kun seuraava porukka saapuu haulikkoammuntapaikalle. Kukaan ei jätä kuitenkaan tilaisuutta hyödyntämättä.
Potkaiseeko se, saattaa joku kysäistä.
”Ammunta on vaarallinen laji, täällä tarvitaan kuria ja järjestystä”, painottaa kouluttaja Olli Leskinen ennen kuin alkaa opastaa pienoiskiväärillä ampumista.
Säännöt ovat menneet hyvin perille, kukaan ei juoksentele sinne tänne tai edes yritä sooloilla mitään kiellettyä ammuntarasteilla.
Leiriläisten joukossa ammunta nousee selkeästi yhdeksi kiinnostavimmista aiheista. Arttu Marttila myöntää pienoispistoolilla ampumisen jälkeen, että pistoolilla ampuminen oli vaikeampaa kuin mitä osasi odottaa.
Osa 29 leiriläisestä on jo suorittanut metsästäjätutkinnon ja osa aikoo suorittaa sen leirillä. Eemeli Boren haluaa aloittaa metsästysharrastuksen isänsä kanssa ja päästä lintumetsälle.
”Riistalajien tunnistaminen tuntuu vielä hankalalta”, hän kertoo metsästäjätutkinnon kirjalliseen kokeeseen valmistautumisesta.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
