Veteraanien kuntoutus takertelee
Sotaveteraanien keski-ikä lähestyy jo 90:tä vuotta. Veteraanin voi olla hankalaa tietää, miten kunnassa pääsee tarkoituksenmukaiseen kuntoutukseen ja miten palveluita saa kotiin.
Rintamaveteraanien kuntoutukseen pääsy on Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtajan Markku Sepän mukaan sekavaa ja byrokraattista. Asiakaslähtöisyys on kaukana.
”Veteraani on kunniakansalainen, jonka ei pitäisi joutua hakemaan kuntoutusta. Kuntoutusta pitäisi tarjota”, Seppä toteaa.
Jos veteraani on saanut kunnan virkailijalta kerran kielteisen kuntoutuspäätöksen, hän ei Sepän mukaan hae todennäköisesti enää uudestaan.
Vain puolet kuntoutukseen oikeutetuista osallistuu siihen. Sotaveteraaniliiton arvion mukaan 75 prosenttia rintamaveteraaneista on siinä kunnossa, että he pystyisivät käymään kuntoutuksessa ja hyötyisivät siitä.
Tuhannet viime vuonna hakemuksen jättäneet veteraanit eivät päässeet kuntoutukseen, vaikka valtion tavoitteena on, että veteraani saisi kuntoutusta vuosittain.
He, jotka kuntoutukseen osallistuvat, eivät saa Sepän mukaan aina sopivaa hoitoa. Veteraaneille pitäisi tarjota laitos-, päivä- ja kotikuntoutusta, mutta niitä ei ole kaikissa kunnissa.
Kunnissa ei aina osata järjestää oikeanlaista palvelua. Esimerkiksi leskeksi jäänyt mies voi tarvita erityistä tukea.
”Jos miesveteraani menettää puolison, se on kurja tilanne miehelle, jos hän ei ole oppinut kokkaamaan ja huoltamaan pyykkiä.”
Valtio maksaa kuntien järjestämän kuntoutuksen, joka on veteraanille ilmainen. Määräraha nousi tänä vuonna 15 prosenttia samalla, kun veteraanien määrä väheni 15 prosenttia.
Viime vuonna valtio tuki kuntoutusta sosiaali- ja terveysministeriön laskelman mukaan 910 eurolla veteraania kohden, ja tänä vuonna tuen suuruus on 1 289 euroa.
Rahan riittävyys ei ole Sepän mukaan enää nykyisin suurin ongelma. Tilanne kuitenkin vaihtelee kunnittain.
Monessa pienessä kunnassa kuntoutus on järjestetty niin tehokkaasti, että rahat loppuvat. Hyvänä esimerkkinä on noin 7 000 asukkaan Viitasaari.
Viitasaaren sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Isto Korhonen tietää jo, että tänä vuonna kunnan saama kuntoutusmääräraha jää 20 000—30 000 eurolla vajaaksi.
”Olen ihmetellyt, miten määräraha voi riittää joissakin kunnissa, kun meille se ei ole riittänyt milloinkaan”, Korhonen toteaa.
”Ilmeisesti kunnissa, joissa raha riittää, ei etsitä veteraaneja kuntoutuksen pariin.”
Viitasaaren sotaveteraaniyhdistys on auttanut veteraaneja hakemusten teossa ja houkutellut mukaan uusia hakijoita. Viime vuonna yhdistys tarjosi kaikille veteraaneille edes jonkinlaista kuntoutusta järjestämällä hyväntekeväisyyskonsertin ja haastekeräyksen.
”Pienessä kunnassa on helpompaa, kun tunnetaan ja tiedetään veteraanit.”
Isoissa kunnissa hoitoon pääsy voi olla hankalaa byrokratian takia.
”Isossa yksikössä, kuten Helsingissä, kotiin vietäviä palveluita organisoi 70 palvelujohtajaa, joita kukaan ei tunne ja jotka eivät voi tuntea asiakkaita”, Markku Seppä sanoo.
Toisaalta Tuusula on järjestänyt kuntoutuksen ja palvelut Sepän mukaan esimerkillisesti.
EMILIA LAVONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
