Suomen EU:lle antama ehdotus ravintolalihan ja -kalan alkuperämerkinnöistä on jälleen vastatuulessa. Maa- ja metsätalousministeriön juhannuksena antama ilmoitus palautettiin komissiolta korjattavaksi jo toistamiseen.
Maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm arvioi, että vaatimus ravintolassa tarjotun kalan alkuperän merkitsemisestä voi jäädä Suomen antaman ehdotuksen ulkopuolelle.
Kalan alkuperämerkintöjä säännellään EU:ssa erillään muista elintarvikkeista. Merkinnöistä määrää EU:n yhteinen kalastuspolitiikka (YKP).
”Kalatuotteilla on omat säännöt joita valvotaan omissa elimissä. On mahdollista, että siellä vastustetaan yhteisistä säännöistä poikkeamista periaatteellisista syistä”, Hielm sanoo.
EU:n alueella myytyjen kalatuotteiden merkinnät ovat jo nyt tarkasti säänneltyjä. Kalan kulkema matka on voitava jäljittää aina sen pyytänyttä alusta myöten.
Esimerkiksi kaikkeen ravintoloille myytävään kalaan tulee nykyisen lainsäädännön puitteissa merkitä, mistä kala on peräisin. Ravintoloilla ei kuitenkaan ole velvoitetta kertoa tietoa eteenpäin asiakkaille.
”Kaikki ravintoloitsijat tietävät kalan alkuperän suunnilleen kalastuskellonaikaa myöten ja voivat sen kysyttäessä kertoa. Monesti suomalaiset eivät kuitenkaan tohdi kysyä, vaikka olisivatkin kiinnostuneita.”
Suomen edistämän kansallisen asetuksen myötä ravintolat velvoitettaisiin antamaan tieto kysymättäkin.
Hielm sanoo, että Suomen tavoitteena on kokeilla, millä tavoin kuluttajat suhtautuvat alkuperän ilmoittamiseen. Jos tulokset ovat hyviä, voitaisiin käytäntöä laajentaa koko Unionin alueelle.
Hielmin mukaan maa- ja metsätalousministeriön viranomaiset koettavat saada parasta aikaa selville, onko kalan alkuperämerkinnän vaatiminen esityksen kannalta ratkaisevaa.
Ministeriössä viimeistellään parhaillaan korjatun version korjattua versiota. Tällä viikolla on määrä päättää, lähettääkö ministeriö esityksen edelleen komissiolle. Lähetyspäätökseen vaikuttaa se, miten esityksen läpimenoon suhtaudutaan Brysselissä. Ministeriön viranomaiset selvittävät, mitkä mahdollisuudet esityksellä on mennä läpi ja mitä Suomi voi ylipäänsä esittää.
Mikäli ministeriö lähettää korjatun esityksen EU:hun, on edessä komission kolme kuukautta kestävä käsittely.
"Komissiolta palautettiin heinäkuussa korjattavaksi puolenkymmentä kohtaa. Suurimmaksi osaksi ne ovat teknisiä kysymyksiä Suomen asetusten suhteesta EU:hun. Vaikeinta on osoittaa, miten ja miksi lihan ja kalan alkuperä vaikuttaa sen laatuun", kertoo Maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm.
Hielmin mukaan tilanteen tekee haastavaksi se, että antibiootittomuutta tai eläinten hyvinvointia ei ole mahdollista esittää laadun merkiksi. EU:n lainsäädäntö määrää antibioottien käyttöä ja eläinten hyvinvointia, joten periaatteessa niiden pitäisi olla samalla tasolla koko Unionin alueella.
"EU:ssa laatu käsitetään enemmän lihan ulkoisiksi ominaisuuksiksi ja mauksi. Niiden ja alkuperän suhde taas on vaikea todistaa", Hielm kertoo.
"Kyse on pitkälti sisämarkkinoista. Elintarvikkeiden menekin edistäminen menee aina EU kärjellä. Meillä Suomessa on oikeasti puhdasta ruokaa, mutta sen viestiminen komissioon sisämarkkinoita horjuttamatta on vaikeaa", huomauttaa MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi.
Suomi ei kuitenkaan ole ainoa, joka on esittänyt kansallisia poikkeuksia elintarvikelainsäädäntöön. Esimerkiksi Ranska on antanut Suomen tavoin kansallisen määräyksen tuotteiden alkuperän merkitsemisestä elintarvikepakkauksiin.
Syväniemi arvioi, että komissio on saattanut suivaantua usean maan pyrkimyksistä kehittää kansallista elintarvikelainsäädäntöä. Syvänimen mukaan komissio ei ole osoittanut halukkuutta tarkentaa lainsäädäntöä EU-tasolla.
Komission kanta on ristiriidassa EU-parlamentin kannan kanssa. Parlamentti hyväksyi viime vuonna säännöt, jotka tekevät ruuan alkuperän jäljittämisestä helpompaa.
Myös enemmistö suomalaisista kaipaa ruuan parempaa jäljitettävyyttä. Maa- ja metsätalousministeriö teki keväällä kyselyn, jossa tiedusteltiin vastaajien käsitystä ruuasta ja sen alkuperästä.
Peräti neljä viidestä vastanneesta piti ruuan alkuperää tärkeänä.
Syväniemi tahtoo, että suomalaiset viranomaiset jatkavat kansallisen esityksen viemistä eteenpäin EU-komissioon.
"Nyt ei saa luovuttaa. Toivon, jopa vaadin, että virkamiehet vastaavat komissiolle."
Raaka-aineiden alkuperän esittäminen on kohdannut vastustusta myös Suomessa. Matkailu- ja ravintola-alan yrittäjien edunvalvoja MaRa on huomauttanut, että alkuperämerkinnän pakollisuus on pienille yrityksille liian raskas menettely.
"Kirjallinen ilmoittaminen on käytännössä mahdotonta, koska ravintoloissa on jatkuvasti käytössä tuotettuihin annosmääriin suhteutettuna suuri määrä eri raaka-aineita. Samaankin annokseen käytettävän lihan tai kalan alkuperä voi vaihtua jopa kesken päivän", MaRa on linjannut vajaa vuosi sitten antamassaan tiedotteessa.
MaRa ei kuitenkaan kiistä ruuan alkuperän suhdetta sen laatuun.
"Olemme nähneet tilastot pohjoismaisten raaka-aineiden korkeasta laadusta. Myös Eurooppa-järjestömme matkailukyselyssä 77 000 matkailijaa arvioi suomalaisen ruuan laadun ja turvallisuuden korkealle tasolle", MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi kertoo.
Aittoniemi arvioi, että asiakkaiden kasvava kiinnostus lähiruokaa kohtaan antaa ravintoloille syyn kertoa ruuan alkuperästä, ilman velvoitteitakin.
MTK:n Syväniemi kuitenkin huomauttaa, että monessa ravintolassa lihan tai kalan alkuperää ei silti ilmoiteta vapaaehtoisesti.
