vierasyliö Kevyt sääntely edellyttää vahvaaluottamusta toinen toisiinsa

Viime viikkoina talouselämä on esittänyt huolensa suomalaiseen elinkeinoelämään kohdistuvasta ylisääntelystä.

Huolen ovat saaneet aikaan viimeaikaiset suunnitellut ja toteutetut sääntelytoimet, liittyen esimerkiksi finanssialaan, ympäristömääräyksiin sekä yritystoiminnan aloittamiseen.

Sääntelyn syinä taas ovat mitatut tai koetut epäkohdat, kuten esimerkiksi finanssikriisiin johtaneet villit rahoitusinstrumentit Yhdysvalloissa ennen vuoden 2008 finanssikriisiä tai vaikkapa Itämeren ja ilmaston huolestuttava tila.

Ylisääntely on voimakas ja tunnelatautunut sana. Varsin yleinen näkemys onkin, että sääntelyä on liikaa ja että se ulottuu liian syvälle arjen elämään. Toisaalta, kun yhteiskunnassa ilmenee räikeitä epäkohtia, halutaan sääntelyä usein lisää.

Toinen vaihtoehto olisi antaa tilaa yleiselle keskustelulle, sosiaalisille normeille ja esimerkiksi organisaatioiden omille hallinnollisille elimille.

Ilman riittävää keskustelua saattaa käydä niin, että sääntelijä ei tunne kuluttajien ja yritysten käyttäytymisen säännönmukaisuuksia ja erilaisten toimenpiteiden käyttäytymisvaikutuksia, vaan sääntelee joko vääriä asioita tai oikeita asioita mutta väärillä menetelmillä.

Vaikka sääntely jakautuu perusteluiltaan, keinoiltaan ja vaikutuksiltaan lukemattomiin yksityiskohtiin, on sääntelyä ja sen purkamisen edellytyksiä syytä tarkastella myös yleisesti. Sääntelyn määrästä ja laadusta on kansainvälistä vertailuaineistoa, mikä auttaa ymmärtämään, miksi sääntely on toisissa maissa kevyempää ja toisissa taas raskaampaa.

Maailmanpankin ja OECD:n tilastojen mukaan sääntely on Suomessa moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna kevyttä ja toimivaa.

Tilastojen tarjoama yleinen kuva on, että Suomessa sääntely tukee hyvin yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä ja markkinoiden toimintaa. Kuva voi kuitenkin olla vääristynyt ja sääntely voi joillain aloilla olla raskasta ja monimutkaista.

Euroopan unionin yhtenäinen sääntely herättää kysymyksen sääntelykulttuurin eroista. Tässä suhteessa Eurooppa jakaantuu karkeasti jaotellen neljään osaan – etelään, pohjoiseen, itään ja länteen.

Etelä- ja Itä-Euroopan mailla on oma kulttuurinsa ja suhtautumisensa sääntelyyn. Maiden kulttuurissa korostuu epävarmuuden välttäminen, epäluottamus toisia kohtaan sekä monimutkaisiin sääntelykuvioihin turvautuminen.

Pohjois- ja Länsi-Euroopan maat puolestaan ovat epävarmuutta sietäviä ja erityisesti Pohjoismaissa kansalaisten yleinen luottamus toinen toisiinsa on korkealla tasolla. Osittain näistä syistä sääntely on näissä maissa yksinkertaisempaa ja kevyempää kuin Etelä- ja Itä-Euroopan maissa.

Itä-Euroopan maat tarjoavat eräänlaisen laboratorion sääntelyn ja luottamuksen puutteen välisen yhteyden tarkastelulle.

Taloustieteilijä Philippe Aghionin johtama tutkimusryhmä toteaa, että ennen sosialismin romahtamista useassa itäisen Euroopan maassa sääntely ja kontrolli ulottuivat lähes kaikkeen elämään. Sen seurauksena näihin maihin jäi syntymättä luottamusta ylläpitäviä instituutioita ja kulttuuria.

Kun sosialismi sitten romahti, tapahtui vapaiden markkinoiden huumassa ylilyöntejä, mikä nostatti uudestaan sääntelyn kannatusta.

Monta maat, kuten Bulgaria, Slovenia ja Puola ovat sääntelyn noidankehässä, koska sääntelyn keventämistä ei voi rakentaa olemattoman luottamuksen tai vastaavien tekijöiden varaan.

Miten sitten ylisäätelyä puretaan? Joissain tapauksissa ratkaisut ovat käytännöllisiä ja teknisluonteisia.

Esimerkiksi saasteiden vähentämiseen sovelletaan jo nyt sekä keppiä että porkkanaa – esimerkiksi yhtäältä veroluonteisia maksuja saasteen määrän mukaan ja toisaalta valtion tukea vähemmän saastuttaviin tuotanto- ja laiteinvestointeihin.

Toisissa tapauksissa taas on mahdollista löytää turhaksi osoittautunutta sääntelybyrokratiaa, jonka poistaminen keventäisi yritysten kokemaa sääntelyn taakkaa.

Mutta sääntelyn keventäminen edellyttää myös luottamusta ja uskoa sosiaalisten instituutioiden toimintaan.

Luottamus tarkoittaa kulttuurin ja kokemuksen kautta omaksuttua näkemystä yhteiskunnan muiden toimijoiden luotettavuudesta. Jos tällainen luottamus on vahvaa, voidaan sääntelyä keventää.

Monet tutkimustulokset osoittavat, että luottamuksen voimakkuuden ja sääntelyn määrän ja monimutkaisuudesta välillä on negatiivinen korrelaatio: mitä enemmän luottamusta sitä kevyempää ja yksinkertaisempaa sääntelyä.

Myös itse sääntelykulttuuria on tarpeen arvioida kriittisesti.

Sääntelyn perusteet ovat näihin päiviin asti olleet perinteisessä talousteoriassa, joka korostaa ihmisten ja yritysten kykyä tehdä rationaalisia, virheettömiä päätöksiä.

Vaihtoehtoisen näkökulman tarjoaa käyttäytymistaloustiede, joka yhdistää psykologiaa ja taloustiedettä tutkiessaan ihmisten ja yritysten käyttäytymistä ja päätöksentekoa.

Parinkymmenen vuoden tutkimustulokset osoittavat, että ihmiset ja yritykset ovat alttiita erilaisille päätöksentekovirheille.

Sääntelyyn ja ohjaukseen sovellettuna käyttäytymistaloustiede korostaa yksinkertaisuutta ja läpinäkyvyyttä sekä ihmisten kannustamista omien aivojen käyttöön.

TIMO TAMMI

Kirjoittaja toimii yliopistolehtorina Itä-Suomen yliopiston

kauppatieteiden laitoksella.

Avaa artikkelin PDF