perjantaivieras Kännykkäsäteily ja sähköallergia
Jos joudut puhumaan yli 30 minuuttia kännykkään, alkaa korvaa kuumottaa, vaikkei puheenaihe olisikaan mitään erityisen kuumaa. Moni meistä ei myöskään halua pitää kännykkää sängyn vieressä. Siihen liittyy joku vaistomainen vastenmielisyys.
Jotkut ihmiset ovat allergisia sähkölle. Eräille meistä jopa pitkäaikainen työskentely tietokoneella aiheuttaa pahoinvointia. Varsinkin muuntajamötikän vieressä työskentely heikottaa. Ilmiötä tunnetaan huonosti, mutta lääkärit tietävät sen olemassaolon. Ruotsissa on jopa kunta, joka on erikoistunut tarjoamaan asuinpaikan sähköallergisille. Kunta pyrkii kaikessa suojaamaan kuntalaiset sähkömagneettiselta säteilyltä. Ei hassumpi kuntastrategia. Ainakin kilpailuetu on selvä ja myyntiviesti kirkas.
Kun kaupunkialueilla itsestäänselvyytenä pidetyn langattoman verkon tukiasemia usein rakennetaan talojen katolle, tarkoittaa se samalla, että lähimmän naapuruston asumismukavuus heikentyy ja käytännössä lähiasuntojen arvo laskee, koska niissä asuvat ihmiset alkavat sairastaa.
Tukiaseman säteily on jo toista luokkaa kuin yksittäisen kännykän.
Armeija-ajalta muistan itsekin, miten EMP-häirintäpulssi tukki kaikki langattomat viestivälineet. Eikä se mitään, mutta voimakkaan elektromagneettisen säteilyn tunsi hämärästi omassa kropassaan. Tunne oli sama kuin ukonilman alla tai päivinä, jolloin mehiläispesät karkaavat lennolle. Kroppaa ikään kuin kutittaa ja hermosto on odottavassa ylivireessä.
On hyvin yksilöllistä, miten ihminen kokee sähkömagneettisen säteilyn. Ihminen on kuitenkin 70-prosenttisesti vettä, mikä tarkoittaa, että ihminen on antenni, joka oikein keräämällä kerää säteilyä. Ja tuo säteily pommittaa solurakenteita ja hermostoa. Mitähän siitä seuraa? Sen tiedämme, että säteily vaurioittaa sammakkoja, kasveja, rotanpoikasia ja niin edelleen.
Käsiini osui Erja Tammisen ja Osmo Hännisen kirja ”Langaton teknologia ja terveys” (2011). Sen luettuasi kyllä heräät pohtimaan asiaa uudella tapaa. Et enää pidä kännykkää vauvan tai kasvavan lapsen vieressä. Mietit myös, pitäisikö talosi langaton wlan korvata piuhoilla. Mietit myös, tekeekö lapsille hyvää, että ovat koulussa altistuneina jatkuvalle säteilylle.
Hännisen kärjistyksen mukaan menossa on historian suurin ihmisillä tehtävä koe, jossa ihmiset asuvat muuntamoiden, voimajohtojen, tukiasemien linkkimastojen vieressä. Tulokset näemme 20–30 vuoden kuluttua, jolloin olemme viisaampia.
Washington Universityn tutkija Henry Lai selvitti vuosina 1990–2006 tehdyt 326 tutkimusta, jotka koskivat mikroaaltosäteilyn biologisia vaikutuksia. Tulos oli erikoinen. Riippumattomista tutkimuksista 70 prosenttia havaitsi säteilyllä olevan biologisia vaikutuksia. Mutta kännykkäteollisuuden rahoittamista tutkimuksista vain 30 prosentissa löytyi vaikutuksia.
Virallisesti voi todeta, että WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC luokitteli kännykkäsäteilyn ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”. Matalataajuisten magneettikenttien (esimerkiksi muuntamo) syöpäriskistä lapsille on WHO.ssa yksimielinen käsitys.
Langattomien verkkojen sähkömagneettinen vaikutus tullaan joskus hyväksymään perusteeksi optisen kuidun laajakaistan rakentamiseen. Kaukana kännykkämastoista sijaitsevat kesämökkiseudut ovat tulevaisuudessa halutumpia kuin ne, joiden keskellä kohoaa linkkimastoja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
