Laajentaminen ei tuo tilalle pikavoittoja

Alkujaankin suuret tilat ovat todennäköisimpiä laajentajia. Kuva: Kari Salonen

Tuotannon laajentaminen ei lisää voittoja maatiloilla ainakaan nopealla aikavälillä. Silti laajennuksia tehdään, VTM Antti Hyvärinen toteaa perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan.

"Syinä voivat olla sopeutumiskustannukset tai se, että viljelijät kokevat investointituen vaikutuksen ja poistot päätöksenteossaan eri tavoin kuin ne kannattavuuskirjanpidossa käsitellään", Hyvärinen toteaa.

"Lisäksi lyhyen tähtäimen voittojen uhraaminen voi olla viljelijän strateginen valinta, jossa laajennusten tavoitteena on pysyä mukana pudotuspelissä ja jatkaa tuotantoa."

Hyvärinen tutki kannattavuuskirjanpidon aineistoa 14 vuoden aikajaksolta. Hän totesi, etteivät laajennukset lyhyellä tähtäimellä keskimäärin lisää voittoja.

Tilat jakautuvat kokoaan kasvattaviin, korvausinvestoinnit suorittaviin sekä niihin, joiden käyttöomaisuuden määrä pienenee poistojen seurauksena.

Merkittävin laajentumista selittävä tekijä Suomessa on tilan alkuperäinen koko. Alkujaankin suuret tilat ovat todennäköisimpiä laajentajia, väitöstutkimuksesta ilmenee.

Tehdyt laajennukset ennakoivat siis laajennuksia jatkossakin. Tämä voi Hyvärisen mukaan heijastaa viljelijän valitsemaa pitkän aikavälin strategiaa.

Tuotantosuunnalla tai tukialueella ei ole suurta vaikutusta, kun tilaa aiotaan laajentaa.

Nollainvestoinnit ennustavat Hyvärisen mukaan tilan putoamista pois kannattavuuskirjanpidosta, mikä kertonee toiminnan lopettamisesta.

Hyvärinen väittelee perjantaina Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.