Emäntien uusi elämä yrittäjinä
Kari Salonen Tervetuloa! Arja Kauko (vas.) ja Sari Laukkanen avasivat alkoholittoman lounaskahvilan lokakuun alussa Sysmän keskustaan. Kuva: Viestilehtien arkistoSYSMÄ (MT)
Ensimmäiset asiakkaat kurkistelevat pitsiverhojen taakse aamulla kuuden nurkilla. Virallisesti Sohvin lounaskahvila avataan puoli seitsemän aamulla.
”Taksimiehet piipahtavat täällä jopa monta kertaa päivässä”, Arja Kauko kertoo.
Ennätyspäivänä lounaalla on käynyt viitisenkymmentä asiakasta. Se on paljon, kun kahvilaan mahtuu kerralla 30 henkilöä eikä mökkiläisiä tähän aikaan vuodesta raitilla juuri liiku.
”Hyvää kotiruokaa”, kehuu pannukakkua hernesopan perään nauttiva Henri Hutri. Samaa mieltä on työkaveri Jari Järvinen. Miehet huoltavat ja korjaavat työkseen maatalouskoneita.
Liikerakennus sijaitsee keskellä Sysmän keskustaa. Siinä oli ennenkin ruokabaari, jonka pitämisestä omistaja päätti luopua. Neuvottelut johtivat pian tilan vuokraamiseen uusille yrittäjille.
Yrittäjät luottavat kotiruuan vetovoimaan. Muita kotiruokaan erikoistuneita lounaspaikkoja ei Kaukon mukaan lähettyvillä ole.
”Kaupassa jo sanottiin, että teillä on kuulemma hyvä lohikeitto. Se tuntui kivalta”, Sari Laukkanen kertoo.
Keittiöhommiin ei lähdetty kylmiltään. Lypsykarjatilan emäntä Arja Kauko on aiemmin työskennellyt ammattikokkina toisen palveluksessa. Vaikka tilalla eletään navettatöiden tahtiin, emäntää ei navettaan ole juuri tarvittu.
Emännän aamurytmiin on nyt tullut aikaistus. ”Ai että miestä on naurattanut, kun vaimo lähteekin töihin ensimmäisenä ja hän jää.”
Sari Laukkanen osallistuu edelleen vilja- ja metsätilan töihin. ”Hyppään traktoriin kun tarve vaatii. Keväällä äestän paljonkin, kun meillä on aika iso viljatila eikä isännän apuna ole muita. Teen myös raivaussahatöitä, taimikoiden heinäystä ja istutusta.”
Alun perin Laukkanen työskenteli maatalouslomittajana. Raskaasta työstä piti kuitenkin luopua käsivammojen vuoksi.
Kummallakin emännällä on kaupunkilaistausta. Kauko rakastui nelikymppisenä maajussiinsa ja muutti Lahdesta ”metsän keskelle”. Samoihin aikoihin Laukkanen löysi oman maajussinsa ja muutti Heinolasta Sysmään ravikortti ja pari hevosta mukanaan.
”Arja ja minä tutustuimme toisiimme tuoreina morsmaikkuina kolmetoista vuotta sitten. Miehemme olivat ystäviä keskenään”, Laukkanen kertoo.
Kynnys lähteä lounaskahvilan pitäjiksi oli sikäli matala, ettei isoja investointeja tarvittu. Yrittäjät ostivat kalusteet ja muun irtaimiston, joka oli hyvässä kunnossa. Vuokra on yrittäjien mielestä kohtuullinen.
Ruoka valmistetaan mahdollisimman pitkälle kotimaista raaka-aineista eikä puolivalmisteista. Keittiövuoroa vaihdetaan viikoittain, jolloin toinen yrittäjistä keskittyy asiakaspalveluun ja leipomisiin.
Kokit ovat selvästikin päättäneet vaalia ruuan mainetta. ”Annoksen pitää olla sen näköinen, että olisin itse valmis sen maksamaan. Ihminen syö myös silmillään”, Kauko toteaa.
”Asiakas on meidän palkanmaksajamme”, Laukkanen täydentää.
Yhtiökumppaneilla on jo ennestään yhteistä kokemusta yrittäjinä. Omaleimainen naistenvaateputiikki kahviloineen avattiin maaliskuun alussa nimellä Sohvin pikkukammari. Tila vuokrattiin paikallisen Sokoksen sisääntuloaulan viereltä.
Kiinnostus putiikin perustamiseen heräsi, kun Kauko oli aikansa ihastellut vaatteita maahantuojan liikkeessä Lahdessa. ”Aloin miettiä, miten näin ihania vaatteita saataisiin Sysmään.”
Kauko lähti omin päin perustamaan liikettä, mutta kysyi pian ystäväänsä yhtiökumppaniksi.
”Vastasin ensin, että ei missään nimessä. Se oli niin yllättävä ajatus. Viikon päästä jo myönnyin”, Laukkanen kertoo.
Putiikissa kävi viime kesänä kova kuhina. Satoja pellavamekkoja ja laukkuja myytiin niin lomalaisille kuin paikkakunnan asukkaillekin.
Antiikkipöydät, -tuolit ja tuoreet leivonnaiset tuovat tunnelmaa putiikin pikku kahvilaan.
”Tänne tulee hyvällä mielellä ja vielä paremmalla lähtee. Minähän en joka paikkaan pyörätuolilla edes pääse”, ystävien kanssa kahvilaan poikennut Esko Iivonen kehuu.
”Ilokseni yrittäjät palvelevat täällä myös keliaakikkoja”, Kauko Nurminen toteaa.
Yrittäjät haluavat innostaa maaseudun naisia itselleen mieluisaan yritystoimintaan. Laukkanen tosin myöntää, että ajankäyttöä tuli alussa arvioitua hiukan optimistisesti.
”Nyt tuntuu siltä, että tunteja voisi olla vuorokaudessa pikkuisen enemmän.”
”Itseään pitää välillä kuunnella”, Kauko sanoo. ”Ja tehdä sitä mitä haluaa”, Laukkanen täydentää.
Maalla on usein pitkä matka ihmisten ilmoille eikä kaikilla ole tarvetta etsiä uutta tekemistä. Elämäntilanne voi kuitenkin muuttua, kuten viisikymppisillä yrittäjillä. Kummankin perheen iltatähdet ovat jo kymmenvuotiaita, Laukkanen kertoo.
”Kannattaa tehdä sitä mikä tuntuu omalta eikä ajatella mitä muut sanovat. Kotiin pääsee kyllä takaisin, jos epäonnistuu.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
