Kultainen piikkari ja Nykäsen mitalit herättävät muistoja
Urheilu herättää tunteita. Samoin tekevät siihen liittyvät esineet – mikseivät myös maut.
Suomen Urheilumuseo järjestää vanhuksille muistelutyöpajoja Helsingin vuoden 1952 olympialaisista. Niissä tarjotaan muistelun tueksi Coca-Colaa.
Juoma tuli Suomeen olympiavuonna. ”Työpajoissa on käynyt ihmisiä, jotka ovat maistelleet sitä 1952”, kertoo museon toiminnasta vastaava osastonjohtaja Kaisa Laitinen.
Helsingin olympialaisiin liittyvä esineistö, soihdut, valokuvat ja muistoesineet, ovat museon perusnäyttelyn kulmakiviä, kuten myös Paavo Nurmen ”kullattu” piikkari ja sekuntikello.
”Lätsä-Pekan lätsä kertoo omasta ajastaan. Se on 1970-luvulla urheilua seuranneelle ’vau’”, Laitinen esittelee juoksija Pekka Päivärinnan tavaramerkkiä.
Hiihtoliiton lääkärinlaukku palauttaa mieleen Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingsotkun. Matti Nykäsen mitalikokoelma taas muistuttaa, että mies on tehnyt muutakin kuin laulanut ja istunut vankilassa.
Urheilumuseo osti mäkimiehen viisi olympia-, 15 maailmanmestaruus- ja 22 suomenmestaruusmitalia kansalaiskeräyksen tuotoilla 1990-luvun puolivälissä. Ne olivat velkojen panttina.
Keräys tuotti yli 200 000 markkaa, ja Nykänen pääsi veloistaan.
”Matti on ollut tyytyväinen. Hän on sanonut, että nämä ovat nyt oikeassa paikassa”, sanoo Laitinen.
Urheilumuseossa riittää aamupäivällä liikettä. Maanantaina museota kiertää koululaisryhmä, tiistaina opiskelijat pystyttävät uutta näyttelyään.
Helsingissä Olympiastadionin tornin juuressa sijaitseva museo viettää elokuussa 70-vuotisjuhlaansa.
Ennen stadionia museo sijaitsi väliaikaisesti kahdessa koulussa. Jatkosodan keskelle elokuussa 1943 avautunut museo joutui vielä vuonna 1944 pakkaamaan kokoelmansa ja lähtemään evakkoon. Se avattiin 1945, kun pommitusten runtelemat näyttelytilat oli saatu kuntoon.
Pian seiniä järistää remontti. Olympiastadionia aletaan kunnostaa vuoden 2015 lopussa. Museo toivoo saavansa remontissa lisää näyttelytilaa.
”Tilat ovat pienet. Perusnäyttelyn tekeminen on tuskaa, kun pitää valita, mitä esille laitetaan”, Laitinen kertoo.
Perusnäyttelyyn mahtuu näytille tuhat esinettä, kun kokoelmissa niitä on 33 000. Vuodessa kokoelmia kartutetaan 300–400 esineellä. Vielä 1980–90-luvuilla museo otti talteen yli tuhat esinettä vuodessa.
”Museoala Suomessa on herännyt siihen, että seinät tulevat vastaan”, sanoo Laitinen.
Urheilumuseo tallentaa urheilu- ja liikuntakulttuuria, myös harrasteliikuntaa. Kävelysauvat hankittiin kokoelmiin heti 1990-luvulla.
Tänään perjantaina museossa avautuu Aalto-yliopiston taideopiskelijoiden näyttely urheilun ja taiteen yhtymäkohdista.
Kesäkuussa vaihtuvan näyttelyn aiheena on urheilumedia ja lokakuussa esille tulee lumilautailua. Lajilla on Suomessa 30 vuoden historia.
Lumilautakin on ehtinyt vitriiniin. Keltainen, perästään v-mallinen lauta on Suomen ensimmäisiä. Juha Sulkakoski rakensi sen 1984 lehdistä näkemiensä kuvien perusteella. Testauspaikkana toimi Jyväskylän Harju.
Myös vanhin perusnäyttelyssä esillä oleva esine on Keski-Suomesta. Viitasaarelta Huopanan kylästä löytynyt muinaissuksi on 2 500 vuotta vanha. Se on säilynyt suossa.
Suurin osa kokoelmiin liitettävistä esineistä tulee lahjoituksina urheilijoilta, perikunnilta, liitoilta ja seuroilta.
Puolet museon kävijöistä on koulu- ja päiväkoti-ikäisiä. Monet kansakunnan yhteiseen tajuntaan painuneet nimet ja tapahtumat eivät sano heille vielä mitään.
”Koululaiset eivät enää tunne Matti Nykästä urheilijana, vaan laulajana”, kertoo Laitinen.
Toukokuussa museossa alkaa luokkaretkisesonki.
Koululaisia tulee ympäri Suomen ihailemaan olympiamitaleja, mailoja ja pelipaitoja. Ja katsomaan ruudulta, miten Juha Mieto hävisi Ruotsin Thomas Wassbergille Lake Placidissa 1980 sekunnin sadasosan erolla ja miten Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 1995.
PAULA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
