Professori: Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä paljasti erot Suomen ja Ruotsin välillä

Professori Anu Koivusen mukaan poliittinen tuki on tärkeää, kun pyritään muuttamaan asenteita. Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Seksuaalista häirintää esiin nostanut #metoo-kampanja lähti tasa-arvon mallimaiksi julistautuneissa Suomessa ja Ruotsissa liikkeelle samalla tavalla. Sosiaalisessa mediassa tavalliset ihmiset jakoivat kokemuksiaan ja ammattimedia tarttui aiheeseen.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun Suomen keskustelu alkoi jo vaimeta, Ruotsissa se laajeni ja eskaloitui.

Näin toteaa elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen Tukholman yliopistosta.

Ruotsissa laajat joukot eri aloilla kokosivat omat kokemuksensa yhteen ja vetoomukset toivat ilmi sen, että kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan normaaliksi tulleesta naisia alistavasta vallankäytöstä, Koivunen selittää.

Oman seksuaalista ahdistelua ja häirintää vastustavat ulostulonsa tekivät Ruotsissa muun muassa näyttelijät ja oopperalaulajat, molemmat satojen nimien volyymilla.

"Tässä vaiheessa kulttuuriministeri puhdisti kalenterinsa ja kutsui hätäkokoukseen valtiollisten teattereiden ja oopperoiden edustajat ja sanoi, että tämän on nyt loputtava."

Koivusen mielestä tapaus kertoo siitä, että Suomessa on huonosti poliittista ilmatilaa tasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa vallankäyttöä koskevalle keskustelulle.

Suomessa on pitkään ollut vallalla ajatus, että naiset ovat liiaksi dominoineet tasa-arvoa koskevaa keskustelua, ja naisen ääni kuuluu siinä liikaa, Koivunen toteaa.

"Tasa-arvokeskustelu kääntyy salamannopeasti siihen, että naiset ovat etuoikeutettuja ja uhriutuvat."

Kun teemoille ei anneta poliittista painoarvoa, ne kuolevat, Koivunen lisää.

Ruotsissa seksuaalisesta häirinnästä tuli poliittinen ongelma, Koivunen summaa. Hänen mukaansa poliittinen tuki on tärkeää, kun pyritään muuttamaan asenteita.

"Olisi arvokasta, jos #metoo-kampanja Suomessakin havahduttaa poliittiset päättäjät seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän yleisyyteen."