Näinkö paljon arvostamme luontoa ja vesistöjämme?

Kalsarit, nenäsumute, tölkkejä, siimaa, nuuskapurkki... Jo pieneltä alueelta löytyi paljon roskaa helsinkiläiseltä rannalta. Kuva: Janiko Kemppi

Voimme nauttia Suomessa upeasta luonnosta ja laajoista vesialueista. Iloisen mielen vapaa-ajan kalastajalta ja patikoijalta vie kuitenkin nopeasti pois näky, joka rannoilla ja poluilla monesti odottaa.

Ei ole kertaa, jolloin en olisi vienyt enemmän pois kuin olen tuonut kalastus- tai patikointireissulle. Tällä tarkoitan roskia, joita lojuu ympäri suosittuja ja vähemmän suosittuja kohteita.

Roskaamisongelma korostuu varsinkin rannoilla. On todella surullista nähdä siimapalleroita, onkilaitteiden osia, tyhjiä matopurkkeja, oluttölkkejä ja tupakantumppeja ympäri pientäkin rantakaistaletta.

Ensimmäinen kymmenminuuttinen meneekin rantaa siivotessa. Eikä siinä mitään, mutta turhauttavaa on, kun paikka näyttää täysin samanlaiselta joka kerta sinne saavuttaessa.

Voisi luulla, että kalastusta harrastava osaisi arvostaa kalasaalista tarjoavaa paikkaa niin, ettei roskat lentäisi pitkin rantakivikkoa – varsinkin, kun lähimmälle roskikselle on noin 10 metriä matkaa. Mikään ei voi selittää roskaamista, jos roskis sijaitsee selän takana.

Ylipäätään kirjoittamattomat säännöt luonnon puhtaana pitämisestä pitäisi olla jo lähtökohta toiminnalle, kun kalastamaan suunnataan.

Roskaaminen ei ole ainoastaan suosittujen paikkojen vitsaus. Reissasin autolla Suomen halki kesällä, eikä tilanne näyttänyt olevan sen parempi oikein missään. Päivävaelluspoluilla ei tarvitse pitkään kävellä, kun vastaan tulevat jo ensimmäiset tölkit ja karkkipaperit. Kosteuspyyhkeitä pilkottaa kivien väleistä ja lasinsirut kiiltävät auringossa.

Tuntuu hyvin erikoiselta, että esimerkiksi suhteessa painavimmat kantamukset eli juomat saa täysinäisenä kulkemaan luontoon, mutta tyhjinä ja huomattavasti kevyempinä niitä ei sieltä jaksa kantaa enää pois.

Lohduttavana ei voi pitää sitä, että tilanne näytti monessa paikkaa myös Pohjois-Norjassa samalta. Jo pienellä patikointimatkalla riippusiltanähtävyydelle vastaan tuli useita tölkkejä, jotka oli viskottu rinteeseen polun viereen. Onneksi levähdyspaikoilla roskat oli jaksettu laittaa roskikseen.

Roskaamista on toki tapahtunut aina, eikä toki kaikkea roskaa ole tarkoituksella luontoon heitetty. Ajatus siitä, että ”joku muu korjaa”, kannattaa kuitenkin jättää kotiin. Näin voimme kaikki nauttia luonnosta paremmin ja eläimet ja ympäristökin kiittävät. Sama pätee toki myös kaupungissa.