PASSIPAIKALLA Vaihtelu virkistää
Ainakin yhdessä asiassa puoluesihteeri Mikael Jungner onnistui täydellisesti. Sosialidemokraattien politiikka on niin nopeakäänteisiä ja päivässä kiinni, että linjanmäärittelijät eivät pysy mitenkään mukana.
Torstaina puoluekokous juhli raikuvasti eduskuntavaalien mahtavaa voittoa. Puoluejohdolle suitsutettiin.
Perjantaina vanhaemäntä Liisa Jaakonsaari ilmoitti kylmästi, että SDP on hävinnyt viime aikoina kaikki vaalit. Siksi puoluejohtoa on reippaasti nuorennettava ja valittava sellaisia henkilöitä, jotka ajattelevat eri tavoin kuin perusjäsenet.
Niinpä koko varapuheenjohtajisto ja puoluesihteeri heitettiin pellolle suuren vaalivoiton kunniaksi.
Kokouksen mediahuoneessa pyörähti avajaisten jälkeen arvokkaasti harmaantunut herra. Entinen puheenjohtaja ja puoluesihteeri Ulf Sundqvist etsiskeli puheenjohtaja Jutta Urpilaisen puhetta selvittääkseen itselleen, mitä tämä oli mahdollisesti sanonut.
Turhaa oli työnsä. Mikael Jungnerin kaudella demaripuolue on siirtynyt sähköiseksi, paperittomaan aikaan. Kun sana on taivaalle singottu, miksi siihen pitäisi palata.
Määrätön joukko valtionavulla eläviä SDP:n apujärjestöjä levitti kyllä paperisaastaansa kokoustilojen liepeillä. Järjestökojuja oli enemmän kuin Hakaniemen torilla normaalisti kauppiaita.
SDP tukee hallitusta, joka aikoo pysäyttää rahan kaatamisen Suomesta Kreikkaan. Mutta ex-europarlamentaarikko Mikko Rönnholm vaatii lujasti eurobondeja. Useampikin puhuja vaati Euroopan keskuspankille velvoitetta myöntää jäsenmaille lainoja kulutuskysynnän turvaamiseksi.
Suomeksi tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Kreikan piikki ja suomalaisten vastuut siellä kasvaisivat äärettömiin. Puheenjohtaja Jutta Urpilaisella on hikinen urakka sopia valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kanssa näistä aineksista kompromissi.
Viisaampi onkin panna lauluksi. Se piristää omien ja muiden mieltä.
Puoluekokouksissa ei nykyisin äänestetä periaatteista. Vihreiden äänestys armokuolemasta oli harvinainen poikkeus.
Pitkästymisen välttämiseksi äänestetään yleensä varapuheenjohtajista. Muuta erityistä arvoa tehtävällä ei nykyisin ole. Kuka muistaa SDP:n, keskustan tai kokoomuksen varapuheenjohtajat viiden vuoden takaa?
Demarinuoret ja vanhat naiset päättivät juntata kolmanneksi varapuheenjohtajaksi nuoren Eero Vainion, 25, SAK:n Jukka Kärnän, 56, sijaan. Kärnä on eduskuntaryhmän ainoa metallimies ja myös ainoa raskaan teollisuuden edustaja.
Eduskunnan ainoa paperityöläinen, Voikkaan Jari Lindström joutui sattuneesta syystä vaihtamaan ammattia. Hän on nyt perussuomalaisten ryhmän varapuheenjohtaja. Ei perussuomalaiset silti ay-liikkeessä sijaa saa.
”Tulevaisuuden Tuomiojaksi” nimitetty opiskelija Vainio on kokenut järjestöjyrä. Eduskuntaankin hän on pyrkinyt jo kahdesti. Vuoro tulee, kun Lahden vasemmistodemarien pitkäaikainen edustaja Jouko Skinnari joskus päättää lopettaa.
Politiikassa onnellinen nuoruus voi kestää pitkään. Jouni Backman valittiin eduskuntaan 27-vuotiaana. Sitten hän olikin yhtä soittoa 20 vuotta SDP:n ryhmän nuorin mies.
Keskustan jäsenäänestys päättyi pattitilanteeseen. Kaikki tunnustivat voittaneensa. Paavo Väyrynen voitti sikäli vähemmän, että hän yritti koukata Rovaniemelle kentän kautta mutta kaavailtu 50 prosentin kannatus jäi kauas.
Juha Sipilä on ehdokkaista kokemattomin, mutta monet kansanedustajat ja muut vaikuttajat tekevät hänen puolestaan lujasti töitä. Lyhyesti: Sipilää kannattavat ne, jotka hyvin tuntevat Väyrysen ja Tuomo Puumalan.
Puumala on nuori ja loistava puhuja mutta kannattajienkin mielestä johtajana jämerä kuin villasukka. Ehkä siksi hänelläkin on nimekkäitä kannattajia.
Paavo Väyrysen sillat ovat peruuttamattomasti roihunneet joka suuntaan, mutta häntä seuratessa ei aika tule pitkäksi.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
