Kansan suusta Pappia kyydissä
Kansan suhde kirkonmiehiin on vähintään kahtalainen. Toisaalta papit ovat leikinlaskun kohteita. Toisaalta kansan puheissa on annos kateutta ja ripaus kunnioitusta, olihan kirkkoherra pitäjän mahtimiehiä.
Jos ei naitais ja kuoltais, niin ei pappejakaan tarvittais, kertoo sananparsi Uudenkaupungin seudulta.
Puhuminen on papin työtä ja puhetta papilla piisaa. Mutta loppuu se saarna pahankin papin, tiesi tuupovaaralainen. Karttulassa vitsailtiin, että pappi ja koira saavat ruuan haukkumalla.
Kirkon veronkanto-oikeutta ei katsottu hyvällä. ”Papin pussi on pohjaton, lukkarin laari laidaton”, sanottiin Teiskossa. Väitettiin, että pappi ei tiedä nälkävuosista mitään.
Pappi, joka puhui yhtä ja teki toista, ei saanut eikä saa kansalta arvostusta. Ensin kylvi, sitten tallasi, sanottiin Sortavalassa papista, joka eli toisin kuin opetti. Antreassa pappia sanottiin tienviitaksi, joka näyttää, että menkää tuonne, mutta itse jää siihen.
Tarinan mukaan piika lähetettiin viemään pappia kylälle. Oli pakkanen ja molemmat istuivat lämpimän rekipeitteen alla. Matkan aikana papin käsi hakeutui piian intiimialueille.
Perillä pappi pyyteli anteeksi käytöstään, kun ei ollut muka huomannut, mihin kätensä laski. Mutta piika ei ollut moksiskaan: ”Ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.”
TOPI LINJAMA
Ensin kylvi, sitten tallasi, sanottiin
Sortavalassa
papista, joka eli
toisin kuin opetti.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
