vierasyliö Maanomistajan kannattaa selvittää korvauskynnysten todelliset rajat

Maanomistajan omaisuuteen voi lain nojalla tai viranomaispäätöksellä kohdistua monenlaisia toimenpiderajoituksia, käyttöoikeudenrajoituksia tai muita haitallisia oikeusvaikutuksia.

Usein voi olla epäselvää, ylittyykö näissä tapauksissa lain edellyttämä korvauskynnys ja olisiko maanomistaja mahdollisesti oikeutettu saamaan korvauksia.

Tyypillisiä epäselviä tapauksia voivat olla esimerkiksi luonnonsuojelulain mukaiset tilanteet, koskien suojeltuja luontotyyppejä tai suojeltujen lajien esiintymispaikkojen suojelua, silloin kun suojelusta aiheutuu maanomistajalle merkityksellistä haittaa.

Myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin tilanteisiin, kuten kielteisiin rakennuslupiin ja maisematyölupiin, liittyy paljon epäselviä korvauskysymyksiä.

Lain mukaan maanomistajalle on korvattava, jos hän ei kaavasta johtuvasta syystä voi käyttää aluettaan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla hyväkseen. Siitä, milloin merkityksellisen haitan tai kohtuullista hyötyä tuottavan tavan korvauskynnys ylittyy, saattaa maanomistajalla ja kunnalla tai valtiolla olla hyvin eriävät näkemykset.

Epäselvät tilanteet kannattaakin aina selvityttää korvauksenmääritystoimituksessa Maanmittauslaitoksessa. Vaikka toimituksessa katsottaisiin, että korvauskynnys ei ylity, eikä korvauksia näin ollen makseta, on asian selvityttäminen maanomistajalle ilmaista. Hankkeen toteuttaja maksaa toimituksen kulut.

Lunastuslain ohella myös useissa muissa laeissa on säännöksiä siitä, että mikäli asiasta ei päästä sopimukseen, kiinteän omaisuuden lunastusvelvollisuus tai omaisuudelle aiheutuneen vahingon tai haitan korvausvelvollisuus käsitellään ja ratkaistaan lunastuslain mukaisessa lunastus- tai korvaustoimituksessa.

Kiinteän omaisuuden omistajan ja erityisen oikeuden haltijan oikeusturvan kannalta

on pidetty kohtuuttomana

sitä, ettei tällä aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta saada kustannuksetta viranomaisratkaisua lunastus- tai korvausvelvollisuudesta, jonka perustana on lakiin tai viranomaisen päätökseen perustuva omaisuuteen kohdistuva käytönrajoitus.

Siksi lunastuslain 98 § muutettiin tältä osin lokakuussa 2011 (Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 603/1977). Nykyisen lain mukaan toimituksen kulut maksaa hankkeen toteuttaja. Aikaisemmin maanomistajalla

oli suuri kuluriski hävityssä jutussa, joten korvauskynnysten

todellisia rajoja ei ole juuri lainkaan tutkittu.

Epäselviä tilanteita liittyy erityisesti luonnonsuojelun ja kaavoituksen aiheuttamaan käytönrajoitukseen. Myös muissa laeissa on säännöksiä siitä, että niissä säädetty lunastusasia sekä haittojen ja vahinkojen korvaamisasia käsitellään lunastustoimituksessa.

Tällaisia säännöksiä on ainakin vesilaissa, maa-aineslaissa, ratalaissa ja maantielaissa. Olennaista maanomistajan kannalta on se, että korvausasia tutkitaan ja ratkaistaan lunastustoimitusmenettelyssä, johon maanmittaustoimisto antaa toimitusmääräyksen.

Lunastuslaissa on kuitenkin yksi poikkeus: toimituskulut voidaan määrätä maanomistajalle, mikäli asia on laitettu

vireille ilmeisen aiheettomasti

eli niin sanotusti haitantekomielessä. Ilmeisen aiheeton vaatimus koskee sellaista seikkaa, joka lain mukaan ei tule korvattavaksi ollenkaan tai ei voi tulla ratkaistavaksi lunastustoimituksessa.

Ilmeisen aiheettomassa hakemuksessa korvauksen vaatija ei ole esittänyt tai voinut esittää mitään sellaista konkreettista haittaa tai vahinkoa, josta

korvausta vaatii. Sen sijaan,

jos korvaus riippuu haitan tai vahingon asteen arvioinnista (vähäistä suurempi, merkityksellinen, merkittävä, huomattava, kohtuuton jne.) ja tämä haitta-aste tulee toimituksessa arvioitavaksi korvauksen perusteena, kyseessä ei ole ilmeisen aiheeton vaatimus.

Vaikka hankkeen toteuttaja

maksaa toimituksen kulut, ei toimituksen päätöksestä voi enää valittaa kuluriskittä. Kielteisestä päätöksestä voi toki valittaa maaoikeuteen, mutta silloin riski oikeudenkäyntikulujen määräämisestä maanomistajalle on olemassa.

Mitä maanomistaja sitten voi tehdä jos hänen omaisuuteensa kohdistuu edellä mainitun

kaltaisia toimenpiderajoituksia tai käyttöoikeudenrajoituksia?

Käytännössä kielteisen

päätöksen kanssa (on se sitten

kaavasta johtuva rakennuslupapäätös tai maisematyölupapäätös, luonnonsuojelulain mukainen rajoitus tms.) voidaan mennä maanmittaustoimistoon ja vaatia lunastuslainmukaista korvauksenmääritystoimitusta,

vaikka kunta, elykeskus tai muu hankkeen toteuttajataho olisi jo ilmoittanut, että korvauskynnys ei ylity.

Itse toimituksessa maanomistajan on syytä esittää

perustellut vaatimuksensa omaisuuden tai oikeuksien

menetyksestä tai haitan ja

vahingon arvosta. Haittoihin kuuluvat ansionmenetykset, matkakustannukset, selvityskustannukset (esimerkiksi

lunastettavan omaisuuden

arvosta) sekä asiamieskustannukset.

Maanomistajan kannattaa

siis tarvittaessa hyödyntää osaavaa asiamiestä. Myös toimituksen kulut pitää muistaa erikseen vaatia korvattaviksi.

Erityisesti kaavoitukseen ja luonnonsuojeluun liittyy paljon sellaista harmaata aluetta,

jossa korvauskysymyksiä ei ole koskaan selvitetty.

Omistusoikeus on Suomessa

perustuslailla suojattu, eikä maanomistaja ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan korvauksetta. Siksi onkin

tärkeää, että korvauskynnysten todelliset rajat selvitetään.

LEENA PENTTINEN

Kirjoittaja on MTK:n ympäristö- ja maapoliittisen ryhmän lakimies.

Avaa artikkelin PDF