Venäjän lentokoneet välttävät Ukrainan ilmatilaa – tyytyvät pommittamaan omalta alueeltaan ”rautapommeilla” ja risteilyohjuksilla

Kiovalaiset tarkastelivat Venäjän 2. tammikuuta tekemän massiivisen ohjusiskun tuhoja kaupungin keskustassa. Kuva: Oleg Pereverzev

Venäjän viime viikon lopulla kiihdyttämät ja edelleen raskaina jatkuvat ohjusiskut Ukrainan siviili- ja sotilaskohteita vastaan voivat jatkua viikkoja, arvioi Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kansanedustaja Pekka Toveri (kok.).

”Oli odotettavissa, että kun Venäjä saa lisää voimaa, se iskee. Kyse on itsevaltaisen diktaattorin voimannäytöstä. Putin on voimansa tunnossa ja haluaa osoittaa mahtiaan Venäjän lähestyvien presidentinvaalien alla.”

Näytösluonteisena pidetyt presidentinvaalit järjestetään Venäjällä maaliskuun puolivälissä. Putinin valintaa jatkokaudelle pidetään liki kiveenhakattuna.

Vuoden vaihteessa alkanut ohjusiskujen tihentyminen päätti puoli vuotta kestäneen hiljaisemman jakson Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan.

Yksittäisten ohjusten sijasta Venäjä on iskenyt nyt sadoilla yhtä aikaa laukaistavilla ohjuksilla Ukrainan siviilikohteisiin sekä puolustusteollisuuteen. Massamaisesti toteutetuilla iskuilla pyritään kyllästämään Ukrainan ilmapuolustuksen torjuntakyky ja saada sitä kautta aikaan tappiota.

”Venäjän ohjusarsenaali riittää kohtalaisen pitkään toimintaan tällä tasolla. Ukrainalaisarvioiden mukaan Venäjällä oli varastoissaan noin 800 pitkän pitkän kantaman ohjusta ja he pystyvät valmistamaan niitä myös lisää noin 120 kappaleen kuukausitahtiin.”

Iskujen laajempi tavoite on saada aikaan sotaväsymystä ukrainalaissa ja pakottaa heidät neuvottelupöytään.

”Mistään aidoista neuvotteluista ei kuitenkaan ole kyse, vaan Venäjä haluaa sanella rauhan ehdot”, Toveri muistuttaa.

Arviot länsimaiden Venäjää vastaan kohdistaman pakotepolitiikan ja komponenttipulan vuoksi hiipuvasta Venäjän ohjustuotannosta eivät juuri nyt näytä todennäköiseltä kehityskululta.

Toverin arvion mukaan Venäjä pystyy varastojensa ja uuden tuotannon avulla pitämään yllä nykyisenkaltaista ohjussodankäynnin intensiteettiä viikkoja ja tuottamaan kolmesta viiteen isoa ohjusiskua ukrainalaiskohteita vastaan.

Vaikka Ukrainan ilmapuolustus on ilmoitustensa mukaan pystynyt torjumaan merkittäviä määriä Venäjän laukaisemia ohjuksia, on torjunta kuluttanut Ukrainan ilmatorjunnan suorituskykyä ja erityisesti torjuntaohjusten määrää.

”On viitteitä siitä, että Ukrainan ilmatorjunnan kyky torjua ohjusiskuja on tullut alaspäin. Venäjä on myös kehittänyt taktiikkaansa ja oppinut kiertämään ilmatorjuntaa. Ohjusten reittejä tiedustellaan droneilla ja niihin on lisätty omasuojasoihtuja, jotka vaikeuttavat niiden torjuntaa.”

Venäjä on muuttanut ohjustensa maalitusta pois energiainfrastruktuurin kriittisistä kohteista, jotka vielä edellisenä talvena olivat ensisijaisia kohteita.

”Yksi selitys voi olla, että Venäjä on huomannut Ukrainan ilmatorjunnan tehokkuuden näiden kohteiden suojaamisessa. Tätä vasten näyttää todennäköiseltä, että iskut siviilikohteisiin jatkuvat.”

Ukrainan ilmatorjunnan luoman uhkan vuoksi Venäjä on vältellyt ilmavoimiensa käyttöä Ukrainassa. Venäjän lentokoneet ovat toimineet pääosin omassa ilmatilassa, mistä ne ovat laukaisseet risteilyohjuksia tai pommittaneet ukrainalaisten etulinjan kohteita liitopommeiksi muutetuilla vanhoilla ”rautapommeilla”, jotka voidaan saattaa lentoradalleen jopa 80 kilometrin päästä ja ohjata GPS-signaalilla kohteeseen.

Mikäli Ukraina mahdollisesti joskus keväällä saa lännen sille lupaamia F-16 -hävittäjiä ja niihin tutkahakuisia Amraam -ohjuksia, niillä voi Toverin mukaan olla merkittävä vaikutus liitopommitusten estämisessä.

Ukrainan maavoimien suorituskyvyn kannalta tykistön ammuspula on edelleen vaikea. Se vaikeuttaa muun muassa menetettyjen maa-alueiden takaisinvaltaamista.

”Yhden kuukauden vastahyökkäys tarvitsisi puoli miljoonaa kranaattia. Tuotantonsa alas ajaneen lännen apu tulee hitaasti, sillä ammustuotannon nosto on vuosien projekti”, Toveri sanoo.