5G-verkko on DNA:n vastaus kasvavaan tietoliikenteeseen maaseudulla

"Kysyntä nopeille yhteyksille on lisääntymässä. Edessä ovat ajat, jolloin tehdään merkittäviä investointeja sekä valokuituun että 5G teknologiaan", DNA:n toimitusjohtaja Jukka Leinonen sanoo. Kuva: Kari Salonen

Lähivuosina nähdään merkittävä digiloikka, jossa tietoverkon nopeus nousee monikymmenkertaiseksi nykyisestä, DNA:n toimitusjohtaja Jukka Leinonen maalailee.

Leinonen ennakoi, että noin 330 000 kotitaloutta liitetään valokuituverkkoon seuraavan viiden vuoden aikana. DNA aikoo napata niistä kolmasosan.

Noin 660 000 kotiin digiloikka tulee langattoman 5G-verkon kautta. 5G on DNA:n visiossa järkevin vaihtoehto maaseudulla, sillä sen asentamisen kustannukset ovat selvästi kaapelin kaivamista edullisemmat.

"Normaalin kuituprojektin kertakustannus on 2 000–3 000 euroa. 5G-modeemin ja asennuksen hinta on noin 500 euroa", Leinonen vertaa.

Loput noin 1,7 miljoonaa kotitaloutta on jo hyvien asunto-osakeyhtiöiden yhteyksien ulottuvilla.

Pelkän langattoman varassa olevien kotitalouksien määrä on lisääntynyt viime vuosina. Vuonna 2010 niitä oli viidesosa, vuonna 2018 määrä oli noussut 40 prosenttiin, liikenne- ja viestintävirasto Traficom arvioi.

Leinonen tulkitsee tiedon niin, että mobiiliverkko tarjoaa monin paikoin paremman yhteyden kuin perinteinen kupariverkkopohjainen laajakaista.

Mobiiliverkko voi maaseudulla olla hyvä vaihtoehto, sillä yhteyden kapasiteetista ei ole kilpailua.

Leinosen koti Kajaanissa on myös mokkulan varassa.

"Asun kahdeksan kilometriä keskustan ulkopuolella. Välissä on pari maatilaa ja hevostilaa sekä peltoa. Saan siellä vähän ajankohdasta riippuen 30:stä 70:neen megabitin yhteyden."

Ongelmallisempia alueita ovat kaupunkien ympärillä tiiviisti asutetut omakotialueet. Kiinteän kuidun haluavia ei ehkä ole riittävästi ja 4G-yhteyttä jakaa iso joukko käyttäjiä. Monella alueella 4G:n ennakoidaan tukkeutuvan ennen 5G-verkon valmistumista.

5G-verkko on vasta alkutekijöissään. Esimerkiksi päätelaitteita ei vielä ole markkinoilla. Taajuudet huutokaupattiin viime syksynä.

Leinosen mukaan yhteyksien rakentaminen on tällä hetkellä vahvasti yritysten vastuulla.

"Joku vuosi takaperin keskustelussa ja poliittisella agendalla oli vahvana ajatusmalli, että valokuitu vedetään jokaiseen taloon ja torppaan hinnalla millä hyvänsä."

Nyt tämä keskustelu on hiljentynyt. Yksi syy siihen on, että yhteiskunnan rahoilla se olisi miljardiluokan investointi. Toinen tekijä on, että kaikki kotitaloudet eivät halua maksaa liittymästä.

DNA:lla on esimerkkejä, että edes kaupunkien omakotialueilla riittävän moni ei halua kiinteää yhteyttä, jotta rakentaminen kannattaisi.

Kun maaseudulla asutus harvenee ja kaivamisen kustannuksen nousevat, liittymän hintakin nousee.

Toisaalta on myös niitä kotitalouksia ja maatiloja, jotka haluavat investoida, mutta yksikään kolmesta operaattorista ei halua kuitua vetää.

Maaseudulla on edelleen myös niitä kotitalouksia, joihin verkkojen signaali ei riitä.

Valtio on yrittänyt auttaa kaikkein syrjäisimpiä säätämällä operaattoreille kahden megan yleispalveluvelvoitteen. Leinosen mukaan sitä ei kannata nostaa, sillä yleispalveluliittymien kysyntä on hyvin vähäistä.

"Niitä myydään yhden käden sormilla laskettava määrä vuodessa. Kaupalliset palvelut ovat parempia ja halvempia."

Leinonen arvioi, että noin 10 000 suomalaista asuu alueella, jossa matkapuhelinverkko ei toimi.