vierasyliö Ruokatietoa nuorille
Nuorten suhtautuminen ruokaan vaihtelee. Osalle terveellinen, ympäristöystävällinen ruoka on iso osa elämää. He kertovat ruokavalinnoilla elämäntavastaan ja identiteetistään. Raakaravinto, kasvisruoka, luomu ja eksoottiset maut kiinnostavat, ja ruokatrendejä seurataan.
Toinen osa nuorista pitää ruokaa lähinnä energianlähteenä, jonka terveys- tai ympäristövaikutuksia ei pohdita. Hampurilaisateriat, mikropitsat ja energiajuomat täyttävät tehtävänsä. Kotona, koulussa ja kavereiden kanssa syödään sitä, mikä on helposti saatavilla.
Ajatuspaja e2, MTK ja Maaseudun Sivistysliitto selvittivät viime syksynä suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteita. Tutkimus osoitti, että nuoret 18–24-vuotiaat arvostavat kotimaista ruokaa ja pitävät sitä turvallisena. Tältä osin he eivät poikkea muista suomalaisista.
Tutkimus osoitti erojakin. Nuoret tietävät maataloudesta ja viljelijöiden arjesta muita vähemmän. Ympäristöpainotus ei ole yhtä vahva kuin vanhemmilla ikäluokilla.
Eroja on myös kulutuskäyttäytymisessä. Nuorilla ja opiskelijoilla on muita vähemmän mahdollisuuksia hankkia kalliimpia raaka-aineita, luomua ja pientuottajien tuotteita. Hinta sanelee usein valintoja kaupassa.
Ruoka-asenteita on syytä arvioida myös yhteiskunnan kannalta. Ruoka on ihmisen perustarve ja ruokavaliolla on iso vaikutus hyvinvointiin. Ruoka on mitä suurimmassa määrin tasa-arvokysymys: jokaisen pitäisi voida ja osata syödä riittävästi ja terveellisesti. Ruoka on paitsi välttämättömyys myös nautinto ja osa kansallista kulttuuria.
Jos nuoret eivät tiedä riittävästi, valinnanmahdollisuuksia on vähän ja asenteet ovat välinpitämättömät, riskinä on, että tämä heijastuu paitsi nuorten terveyteen myös seuraavaan sukupolveen. Tiedon lisäämisellä on merkitystä yksilölle ja yhteiskunnalle.
Kaikilla suomalaisilla pitäisi olla tietoa myös ruokaketjusta, siis siitä, miten ruokaa tuotetaan, markkinoidaan, myydään ja mitä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia siihen liittyy. Ruoka ei ole vain tuote kaupan hyllyllä tai hampurilaisbaarin tiskillä.
Suomalaisella ruokavalistuksella on pitkät perinteet. Kansalaisjärjestöt, oppilaitokset ja kotitalousopettajat ovat saaneet paljon hyvää aikaan.
Media on vahvistanut uusinta ruokabuumia. Julkkiskokit, kokkiohjelmat ja blogit ovat lisänneet paitsi ruuanlaittointoa myös ruokakirjojen ja -tuotteiden menekkiä.
Myös tv-sarjat ja elokuvat ovat vaikuttaneet käsityksiimme ruuasta. Sopranos-sarja on tarjonnut näkymän italialaiseen keittiöön ja Pieni suklaapuoti ranskalaiseen ruokanautintoon.
Ruokainnostus on myönteinen asia. Ongelmana voi kuitenkin olla se, että ruokaviestintä tavoittaa ennen kaikkea alan harrastajat, ja ruokaan välinpitämättömästi suhtautuvat pitävät suuntausta hienosteluna. Siksi tarvitaan esimerkiksi lapsille ja nuorille suunnattua ruokaviestintää ja -hankkeita, joiden suunnittelussa ja toteutuksessa he ovat vahvasti mukana.
Koulujen kotitaloustunneilla pitäisi tehdä lähellä tuotetuista ja terveellisistä raaka-aineista maukkaita aterioita. Samalla pitäisi yhdessä arvioida mitä raaka-aineet maksavat ja mikä niiden ympäristökuormitus on.
Näin vahvistuvat nuorten mahdollisuudet tehdä viisaita valintoja kuluttajina ja arvioida kriittisesti ruokaan liittyvää mainontaa. Opetus tarjoaa taitoja, joita kaikki eivät saa kotoa.
Osa kestävää ruokakulttuuria on kausiajattelun vahvistaminen. Eksoottiset hedelmät eivät kuulu syksyyn, jolloin omenasato ja marjat ovat parhaimmillaan. Maukas, terveellinen, edullinen ja kestävästi tuotettu lähiruoka pitäisi olla kotitalousopetuksen lähtökohta.
Tutkimuksemme osoitti, että suomalaiset haluavat raaka-aineiden alkuperän näkyviin eineksiin ja valmisruokiin. Myös ravintoloissa ja työpaikkaruokailussa pitäisi kertoa nykyistä selvemmin ruuan alkuperästä.
Kotimaisen ruuan arvostusta ovat nostaneet monet hankkeet. Niillä voidaan vahvistaa myös ihmisten luontosuhdetta, lajituntemusta, ympäristöarvoja, hyvinvointia ja identiteettiä. Kyse on tärkeästä ympäristösivistystyöstä.
Parhaimmillaan ruoka on erilaisia ihmisiä yhdistävä asia. Siihen liittyy olennaisesti tekemällä oppiminen.
Maaseudun Sivistysliitolla on hyviä kokemuksia esimerkiksi Nuorten Safkamatka Eurooppaan -hankkeesta, joka antoi nuorille mahdollisuuden kokea eri maiden ruokakulttuureja, oppia ruuanlaittoa ja kansainvälistyä.
Hanke antoi perspektiiviä, uusia ideoita ja nosti esiin nuorten omia vahvuuksia. Uudet kokemukset vahvistivat myös suomalaisen ruokakulttuurin arvostusta.
Hankkeilla tulisi lisätä myös suomalaisten tietoisuutta maailman ruokaongelmasta. Maapallon väkiluvun kasvu, luonnonvarojen niukkuus ja ilmastonmuutos vaikuttavat maatalouteen ja maailman ruokamarkkinoihin.
Muutokset pakottavat kehittämään esimerkiksi viljelytapoja, kasvilajeja ja maanomistusta erityisesti kehittyvissä maissa. Myös ruuan kuljetusta ja varastointia on parannettava.
Suomessa, kuten muissakin vauraissa maissa on kehitettävä maatalouden ravinnekierrätystä ja vähennettävä ruokahävikkiä. Meidän on osattava ostaa järkevämmin ja käytettävä raaka-aineet tarkemmin. Syömäkelpoista ruokaa ei pitäisi joutua roskiin tai kompostiin.
Ruoka-asenteiden ja kestävän ruuantuotannon eteen on tehtävä työtä monella tasolla.
KARINA JUTILA
PAULA YLISELÄ
Jutila on Ajatuspaja e2:n johtaja ja Yliselä Maaseudun Sivistysliiton toiminnanjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
