Lapissa kaikki istuu nuotiolla
Jotkut jäähdyttelevät, kun 70 vuoden ikäpyykki lähestyy. Mutta ei Vesa-Matti Loiri.
Hän on esittävän taiteen Paavo Väyrynen: ponnahtelee yleisön eteen aina yhtä reippaana vuosikymmenestä toiseen.
”Varsinaista luomisvimmaa ei enää ole, mutta pitäisi oppia sanomaan ei”, Loiri huokaa puhelimitse Maaseudun Tulevaisuudelle.
Haastattelun aiheena on uusi 10-osainen televisiosarja, jonka päähenkilö Loiri on.
Hän tapaa Lapissa vuorokauden ajan itse valitsemiaan ihmisiä, joiden kanssa on tuntunut, että ”olisi jotakin puhumista”.
Vierasjoukkoon kuuluu näyttelijöitä, urheilijoita ja muita tuttuja vuosikymmenien takaa. Tuoreempiakin tuttavuuksia on, kuten Armi Toivanen, Aku Hirviniemi, Jarkko Nieminen ja Mike Monroe.
Päätähti ei ole mikään pilipalimies, sen osoittaa itse presidentti Sauli Niinistön porhaltaminen laituriin Spede Eko -veneellä.
Sekä vierasta että isäntää jännitti.
”Tänne oli jännittävää tulla, ja olosuhteet ovat paljon puhuvat”, Niinistö sanoo.
Vieras oli yötä niin kuin muutkin.
”Juteltiin, uisteltiin ja taisi Niinistö pulahtaakin”, Loiri muistelee.
Niinistö on tuttu Palloliiton puheenjohtaja-ajoilta, ja aiheesta riittää juttua Jari Litmasen seurassa.
On kiva katsella, kun vieraat haastattelevat isäntää. Niinistö kyselee nokipannukahveilla, raidan juuripahkakuksa kourassaan, Loirin monilahjakkuudesta.
”Ei sitä ajattele, että on monilahjakas”, Loiri vastaa.
”Se on mielikuvituksesta ja rohkeudesta kiinni, ja siitä, että saa tehdä, mitä haluaa.”
Loiri kertoo Niinistölle, kuinka pettyi, kun toivoi seitsemänvuotiaana lahjaksi klarinettia, mutta saikin nokkahuilun. No, tuli taitava huilisti, Euroviisujen lavalle saakka.
Loirinuotiolla-ohjelman kuvauspaikka on Timo Sarkojan matkailutila, joka sijaitsee 300–400 metrin päässä Loirin omalta mökiltä.
Nauhoitukset tehtiin menneenä kesänä, eikä huiliaikaa juuri ollut.
”Pelkäsin, että kuinkahan jaksan, kun kesään kuului myös Vain elämää -ohjelman tekeminen, muutamat festarit ja elokuva.”
”Uudet vieraat tulivat Lappiin samalla koneella, kun edelliset lähtivät. Mutta kun olin itse valinnut vieraat, jaksoin hyvin ja nautin ohjelman tekemisestä. Jäi hyvä fiilis ja luulen, että vieraatkin diggasivat.”
Samaa voi odottaa kotiyleisöltäkin, sillä tunnelma on rento, hyväntuulinen ja paikoin melkein harras. Ihan liikuttuu, kun Vesku muistelee esimerkiksi Hannele Laurin kanssa menneitä.
”Tässä istutaan kuin puistonpenkillä. Vain Vivaldi ja käsilaukku puuttuvat.”
”Ollaan varmaan aina rakastettu toisiamme. Spede oli välillä mustasukkainen ja näkihän sen aviopuolisotkin, että miten teillä noin hyvin menee.”
”Onneksi se ei johtanut mihinkään, olisimme liian mahdottomia”, Loiri ja Lauri todistelevat toisilleen.
Loiri kutsuu ohjelmaa testamentikseen. Ilmaus on ehkä osuva pitkän uran, mutta ei iän puolesta.
”Minulla on ollut rikas elämä ja olen saanut tehdä sitä, mistä olen haaveillut jo lapsena. Näytellä.”
Elokuvissa käynti oli kuitenkin sotien jälkeen harvinaista herkkua.
Loiri järjesti jo koulupoikana Pohjois-Haagan yhteiskoulussa kaikki koulun juhlat Mikko Kuoppamäen kanssa.
Elokuvaura urkeni Pojissa 15-vuotiaana.
Taiteilija tarvitsee yleisönsä, ja myös siltä on vaadittu melkoista joustamista urheilusta Turhapuroon ja Nauravan kulkurin kautta Sydämeeni joulun teen -jouluhittiin.
”Minulta on jo kauan kysytty, miksi hajotan itseäni enkä keskity joko draamaan tai komiikkaan. Vastaan, että olen aina halunnut tehdä vakavampaa ja myös musiikkia ja jos tekisin pelkkää komediaa, pitkästyisin.”
Loirin mukaan suomalaisia pidetään järkevinä ihmisinä, mutta on meillä tunteetkin.
”Taiteilijan tärkein tehtävä on koskettaa ja liikuttaa. Ja kun yleisö liikuttuu, se välittyy lavalle asti.”
Taiteilijalle itselleen on ollut tärkeintä saada tutustua Eino Leinon teksteihin.
Mutta voisiko samanlaisia ”Loireja” syntyä myös tänään, vai onko erottuminen ja lahjakkuutena löytyminen vaikeampaa?
”Tuo on vaikea kysymys. Mutta Suomessa on kyllä esimerkiksi uskomattoman lahjakkaita naispuolisia lauluntekijöitä.”
Loiri viettää kesiään Inarinjärvellä – aina kun ehtii.
”Täällä rannalla istuessa asioihin tulee perspektiiviä. Sen takia minä siellä viihdynkin. Tykkään yksin olemisesta, mutta en yksinäisyydestä, niin kuin ei kai kukaan.”
Entä millainen Suomi-kuva pitkä uran aikana on ehtinyt muodostua?
”Olen lentänyt pari kertaa pienkoneella Suomen halki Malmilta Ivaloon. Ei tarvitse paljon Tamperetta pidemmälle mennä, kun näkee vain metsää ja suota. Tilaa on! Niin uskomattomasti, ettei sitä edes tajua, jos ajattelee Kiinaa tai Japania.”
”Ajattelen, että vaikka on työttömyyttä ja eriytymistäkin niin nuorilla kuin vanhoilla, suomalaisilla on asiat kuitenkin aika hyvin.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Loirinuotiolla-ohjelmasarja alkaa sunnuntaina 4. tammikuuta kello 20. Maaseudun Tulevaisuus on ohjelman yhtenä yhteistyökumppanina.
Vesa-Matti Loiri täyttää
70 vuotta 4. tammikuuta. Hän on merkkipäivänään matkoilla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
