Isona meistä tulee maksajia

anniina.keso@

maaseuduntulevaisuus.fi

Isona meistä kaikista tulee eläkeläisiä, lupasi mainos linja-auton kyljessä. Jäin pohtimaan, mitä se todella tarkoittaa 2010-luvun Suomessa.

Totta on, että valitsipa minkä tahansa urapolun, päätyy lopulta eläkkeelle. Lohdullinen ajatus ammatinvalintaviidakossa tarpovalle: Aivan sama, minkä polun valitsen, lopputulos on silti sama. Päädyn eläkkeelle enemmin tai myöhemmin.

Vaikka samaan lopputulemaan pääsee useampaa eri reittiä, ei työuran valinta silti ole yhdentekevä päätös. Kymmenet vuodet on mukavampi mennä töihin, jos todella pitää työstään eikä vain tee sitä pakkopullana, jotta saa leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. Moni saattaa ammattia valitessaan miettiä myös palkkaa, jonka suuruushan vaikuttaa tulevan eläkkeen suuruuteen.

Tässä on jo kaksi syytä miettiä ammatinvalintaa.

Mutta entä sitten eläkeläisyys, johon jokaisen työläisen ura päättyy? Tällä hetkellä tilanne ei näytä kovin valoisalta ainakaan nuorten näkökulmasta. Joka tuutista tulee jatkuvasti uutisia, joissa kerrotaan eläkeiän nostosta, ja siitä, miten eläkkeelle on pian enemmän ottajia kuin maksajia.

Ei ole häävejä uutisia nuorille, ei. Mainoslauseen nähtyäni jäinkin pohtimaan, tuleeko meistä kaikista tosiaan eläkeläisiä ja jos tulee, niin minkä ikäisinä ja minkä kokoisesta kuukausittaisesta eläkkeestä saamme mahdollisesti nauttia.

Nykyinen eläkejärjestelmä on rakennettu sen varaan, että töissä ollaan 40 vuotta. Nykyään keskimääräinen työura on kuitenkin vain 32 vuotta. Selvää on, että tällainen ristiriita aiheuttaa ongelmia. Selvää on myös, että ongelmaa eivät ratkaise ne, jotka ovat tehneet kahdeksan vuotta aiottua lyhyemmän työuran, vaan ne, jotka maksavat heidän eläkkeensä.

Maksajiksi joudumme me nuoret, jotka emme ole kaikki vielä saaneet kiinni työelämän syrjästä.

Tervetuloa loputon työelämä ja kutistuva eläke!

Taakka eläkkeiden maksusta on siirtynyt nuoremmille sukupolville, koska vanhemmat eivät ole kantaneet vastuutaan niin paljon kuin olisi ollut tarpeen. Eläkeongelmasta ei tule syyttää tavallisia työläisiä, vaan poliitikkoja ja muita vaikuttajia, jotka ovat johtaneet orkesteria ja tehneet päätöksiä.

Meille nuorille eläketaakka saattaa tarkoittaa pidemmän työuran lisäksi esimerkiksi nykyistä alhaisempia eläkkeitä sitten joskus, kun on meidän vuoromme olla eläkeläisiä. Se voi tarkoittaa korkeita eläkevakuutusmaksuja, joka puolestaan merkitsisi nykyistä suurempaa lovea palkkapussiin.

Eläkeongelmaa olisi pitänyt ratkoa jo kauan sitten, mutta kukaan ei silloin ryhtynyt toimeen. Toisaalta onhan selvää, ettei kukaan syö omasta kakustaan, ellei ole aivan pakko. Siis aivan oikeasti pakko, pakko. Kukapa myöskään haluaisi jäädä historiankirjoihin juuri sinä vaikuttajana, joka pilasi ilon nostamalla kissan pöydälle. Tuskin kukaan.

Koska aiemmin kukaan ei ole halunnut pilata kakkua, kissaa tai omaa tai kenenkään muunkaan mainetta, olemme nykyisessä tilanteessa. Tilanteessa, joka on kestämätön ja johon tarvitaan pikaista ja toimivaa ratkaisua.

Kysymys kuuluukin: Kuka on se rohkea?

Avaa artikkelin PDF