Suomi on makean veden suurvalta

Nykyisin on yleiseksi tavaksi tullut laskea tuotteiden hiilijalanjälki, millä tarkoitetaan tuotteen aiheuttamaa kuormitusta ilmakehään. Maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun pysäyttäminen on yksi tärkeimpiä edellytyksiä ilmastonmuutoksen hallinnassa.

Hiilijalanjäljen lisäksi on olemassa toinen tärkeä jalanjälki, josta puhutaan vähemmän. Kaikki tuotanto

tarvitsee myös vettä, ja

vedestä on tulossa pulaa.

Suomi sijaitsee onnekseen paikassa, jossa on runsaasti sekä pohja- että pintavettä. Vielä onnekkaampaa on, että suomalainen vesi on puhdasta. Suuri osa maailmaa kärsii pilaantuneesta pohjavedestä, pintavesistä puhumattakaan.

Kun arvioidaan esimerkiksi kaivostoiminnan tuottamia hyötyjä, vesiasia on keskeinen. Kaivokset ovat tärkeitä, mutta ne on kyettävä hoitamaan niin, että niistä ei tule saasteita vesiin.

Kukaan ei pysty sanomaan, miten kallista puhdas vesi tulevaisuudessa on. Ainoastaan se tiedetään, että veden hinta nousee koko ajan. On esitetty ennusteita, joiden mukaan

puhdas vesi on ennen pitkää arvokkaampaa

kuin öljy. Suomi sijaitsee valtavan vesiomaisuuden päällä.

MTT:ssä suunnitellaan paraikaa hanketta, jossa kehitetään vesi- ja ravinnejälkiä koskevaa

asiantuntemusta. Vettä ja veden käyttöä koskeva tutkimus on Suomelle tärkeää, kun vesivarojen käyttöä suunnitellaan.

Maatalouden osuus maailman vesijalanjäljestä on noin 70 prosenttia. Ruuan tuotanto

vaatii vettä ja toisaalta maailma vaatii lisää ruokaa. Kiinnostava on esimerkiksi tieto

(MTT Elo 1/2012), että kahvikupillisen valmistamiseen on kulunut 140 litraa vettä, juustokiloon 5 000 litraa ja yhteen kiloon

naudanlihaa peräti yli 15 000 litraa.

Lihantuotannon vaatimaa suurta vesimäärää käytetään joskus perusteena vaatimukselle lopettaa lihan syöminen. Maailma ei kuitenkaan pelastu sillä, että kaikki ryhtyvät kasvissyöjiksi.

Ratkaisevaa on, että veden kulutus on suhteessa siihen, mitä maahan palautuu.

Vesi kiertää. Suomi on erin-

omainen paikka tuottaa myös lihaa. Meillä on runsaat vesivarat ja myös sademäärät ovat kohtuulliset. Toisin

sanoen, maassa on vettä, jota ihmiset tarvitsevat.

Veden puute on ongelma monissa muissa maissa. Myös monet viljelykasvit vaativat vettä ylen määrin.

Esimerkiksi kahvi ja puuvilla ovat kasveja, joiden tuottamiseen tarvitaan suuria määriä vettä.

On hyvä kysymys, pitäisikö

tulevaisuudessa puuvillapellotkin muuttaa tuottamaan ruokaa. Maailman ruuantuotannon tulisi kasvaa

70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos maailman ruokajärjestön FAO:n

ennuste pitää paikkansa.

Vesi on Suomelle tulevaisuudessa yksi vaurauden ja hyvinvoinnin lähde. Puhtaan veden arvo ymmärretään vasta, kun sitä ei ole.

Kotimaiselle ruuantuotannolle ja lähiruualle puhdas vesi tarjoaa eittämättömän kilpailuedun. Se ei ole ainoa syy, miksi Suomen on myös kansainvälisillä foorumeilla otettava esiin vesijalanjäljen merkitys kestävän kehityksen kannalta. Ilman vettä ei ole elämää.

Vesijalanjäljen laskeminen parantaa suomalaisen tuotannon kilpailuasetelmaa. Suomessa tuotettu liha on kasvatettu kestävällä tavalla.

Kotieläintuotannossa on myös pitkään etsitty hyvää vaihtoehtoa soijarehulle. MTT on tutkinut tätäkin asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, että soijavalkuainen voidaan

korvata pitkälti kotimaassa tuotetuilla

valkuaiskasveilla, kuten rypsillä, herneellä ja härkäpavulla. Ekologiselta kannalta katsoen kotimainen rehu on paljon parempi vaihtoehto

kuin soija.

Suomalainen laatuliha voikin olla tulevaisuudessa tärkeä ja kasvava vientituote, jonka valtteja ovat kotimaassa kasvatettu rehu ja puhdas vesi.

Avaa artikkelin PDF