Tuottajilla oli loistava kampanja

Ruuanjakotempauksessa käyneet kuluttajat toivottivat poikkeuksetta tuottajille jaksamista, Anne Bland kirjoittaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Ruuan tuottajalle se, mikä tuottajalle kohtuudella kuuluu. Tämä jäi päällimmäisenä mieleen menneen viikon maataloustuottajien ruokatempauksesta. Hyvä kampanja olikin ja loistavasti ajoitettu.

Ja kun tuottajahintaan saatu lihakilo oli kahdella eurolla omaksi ostettu, vaelsi kansa viluissaan toinen toistaan ylväämpiin kauppakeskuksiin. Viihtymään ja katselemaan. Ja tietenkin ostamaankin, jos Visa Vinkunen sen sattui kestämään. Komeita lasiseiniä sekä palvelun laajaa kirjoa ihastelemaan. Koko suvun voimin on paikalle tultu. Kaupan ruuan kalleutta kauhistelemaan.

Viidessä vuodessa muuten kauppa aikoo seinät asiakkaillaan maksattaa. Sen jälkeen sitten jaetaan plussaa ja bonusta niin, että kilisee. Sitä ennen tosin on nostettava hintoja, että kyetään ne bonukset uskollisille asiakkaille maksamaan. Kaupan kiinteät lasiseinäkulutkin kun ovat niin isot, että pakko on tuotteiden hintoja korottaa.

Mutta annas olla. Ennen kuin se viisi vuotta on kulunut, kaupan viereiselle tontille nousee pikkasen omaa kauppaa isompi -Manni,- Mani,- Huuti,- Tema, -Son tai -Kong vai mikä lienee. Ja ei kun oma laajennushanke päälle heti saman tien. Ei sitä nyt kilpailijaa pelätä. Hengiltä se pitää saada, ennen kuin rupeaa hintoja polkemaan.

Ja niinpä jälleen tehdään lisää seinää ja lämpöistä tilaa kansan tallustella. Ja viidessä vuodessa sen kauppa aikoo asiakkaillaan maksattaa. Ja kansa ihastelee. Ja kun naapurikauppa sitten entistä isomman kaupan avajaisten jälkeen nurin kupsahtaa, ilkutaan yhdessä, että ei pärjännyt pikkukauppa isompansa kyydissä. Valmiiksi liian pienen kaupan teki, kun ei ollut managementtia päättäjillä. Ja entistä isompaan kauppaan taas kansa vaeltaa bonuksia kartuttamaan. Ja hintoja kauhistelemaan.

Miksi siis kauppaa kadehtisit? Kauppahan vain tekee sen, mitä asiakas halajaa. Kokoa ja läheisyyttä kaipaa asiakas, samassa paketissa molemmat. Parkkipaikkakin olisi hyvä olla aivan kaupan alapuolella. Hissillä suoraan ylös, etteivät kengät kuraannu. Ja lapsille oma leikkistadion aivan pääkassan vieressä, ilmaiset tädit hoitamassa. Ja tarjouksessa kahvia sekä jauhelihaa, päkki olutta ja tietysti makkaraa. Ja kaikille on tärkeää, että asiakas viihtyy varmasti poissa kotoaan koko päivän.

Pakko siis kysyä: kuka todellisuudessa käyttää väärin markkina-asemaansa? Kauppa vai kuluttaja?

Osmo Autio

Kauhavan Kortesjärvi

Avaa artikkelin PDF