Moottorikelkkareitistö on sekamelska – nyt väylät halutaan selkeyttää niin, että kelkkailla voi Kalajoelta Kilpisjärvelle

Pohjois-Karjalan kelkkaurilla ajavan on ostettava uralupa. Kuvassa kelkkaileva Outokummun ja Polvijärven urista vastaava Asko Kilpinen kiittelee urien erinomaista kuntoa. ”Niitä ajetaan säännöllisesti läpi tampparilla." Kuva: Lari Lievonen

Houkuttelisiko päästä ajamaan moottorikelkalla Kalajoelta Kilpisjärvelle? Vielä se ei ole mahdollista, mutta tavoite on, että jonain päivänä olisi.

Moottorikelkkailu perustuu Suomessa sekavaan järjestelmään. On uria ja reittejä. Toisia ylläpitävät kunnat ja toisia moottorikelkkakerhot. Toisissa paikoissa väylällä ajosta pitää maksaa ja toisaalla maksua ei tarvita.

Nykykäytäntöä on kyettävä selkeyttämään ja yksinkertaistamaan, sanoo Mokema-hankkeen projektipäällikkö Paavo Hellstedt Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.

Hankkeen nimi on yhtä kuin moottorikelkkailun edellytysten kehittäminen osana kestävää luontomatkailua.

Moottorikelkkailun pääväylästö on hajanainen, ja siihen kaivataan sekä yhtenäisyyttä että pysyvyyttä.

Reitin perustaminen vaatii reittitoimituksen, mikä nykylainsäädännön valossa tarkoittaa maiden lunastamista yksityisiltä maanomistajilta.

”Nykysysteemi ei ole reilu maanomistajan näkökulmasta, sillä lunastuskorvaus on vain nimellinen.”

Myös MTK:n lakimies Leena Kristeri muistuttaa, että maanomistajan on saatava asianmukainen korvaus väylästön alle jäävistä maa-alueista.

Ajo-oikeus urilla perustuu sopimukseen, joka solmitaan maanomistajan kanssa. Sopimus on milloin vain irtisanottavissa, eli kyse ei ole kovin pysyvästä järjestelystä. Myös omistajan- ja sukupolvenvaihdokset ovat vaikeita tilanteita sopimuksen säilymisen kannalta.

Kristeri toivoo, että väylästössä reittien ja urien hyvät puolet voitaisiin yhdistää.

Hellstedtin luotsaama hanke on valtakunnallinen, mutta pääpaino hanketyössä ja väylästön kehittämisessä on Suomen lumisimmilla alueilla Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa.

Hellstedtin mukaan tavoite on löytää muita keinoja rahoittaa väylien kunnossapitoa kuin sälyttää kustannukset kunnille. Kunnat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa: on kuntia, joille moottorikelkkailu tuo matkailun kautta rutkasti tuloja, ja toisille tuloja taas ei heru.

”Moottorikelkkakohtaista käyttömaksua olemme esittäneet periaatteella ’se maksaa, joka väylällä ajaa’. ”

Maanomistajan kannalta suurimmaksi kelkkailun haitaksi Kristeri nimeää ilman lupaa reittien ja urien ulkopuolella kelkkailun.

Hellstedt arvioi, että kunnolliset reittimerkinnät ja väylät vähentäisivät villiä kelkkailua eli ajamista ilman lupaa väärissä paikoissa.

Mokema-hankkeen moottorikelkkailukyselyyn toivotaan paljon vastauksia.