Poliisia tarvitaan maaseudullakin

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on huolestunut harvaan asuttujen alueiden poliisipalveluista. Huolen taustalla on, että rikollisuus on hänen mielestään maaseudulla menossa selvästi raaempaan suuntaan.

(MT 28.1.)

Poliisien lukumäärän vähentyminen ja poliisilaitosten ja -asemien

keskittäminen vain

suurimpiin kaupunkeihin ovat johtaneet siihen, että maaseudulla poliisia saa odottaa kiireellisissäkin tapauksissa todella kauan.

Tilastojen mukaan poliisin tuleminen paikalle kestää noin yhdeksän

minuuttia, mutta keskimääräinen aika ei kerro totuutta. Noin viidessä

prosentissa hälytystehtävistä poliisin saapuminen kestää yli tunnin. Näihin tapauksiin pitää Paateron mielestä kiinnittää huomiota.

Poliisiylijohtajan huoli on aiheellinen. Poliisi on maaseudulla harvinainen näky, ja tilannetta käytetään hyväksi. Parannusta

tilanteeseen ei ole näköpiirissä, vaan pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen ajaman keskittämispolitiikan seurauksena

poliisipalvelut siirtyvät entistäkin kauemmaksi.

Pohjois- ja Itä-Suomessa turvallisuustilannetta heikentää myös, että rajavartiolaitoksen toimintaa on supistettu ja supistetaan edelleen. Myös liikkuva poliisi on päätetty lakkauttaa, poliisilaitosten määrä ollaan puolittamassa ja rikospoliisin toimipaikkoja vähennetään. Valtio jatkaa vetäytymistään maaseudulta kiihtyvällä vauhdilla.

Huolimatta siitä, että poliisijohto on

huolissaan turvallisuudesta, sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) vakuuttaa, että kansalaisten turvallisuuspalvelut säilyvät hyvällä tasolla. Räsäsen mukaan poliisin palveluverkko säilyy lähes ennallaan ja harvaan asuttujen alueiden palvelutaso turvataan.

Onko huoli maaseudun ja haja-asutusalueiden turvallisuudesta sitten aiheeton? Ministerin mukaan on, mutta poliisin

mielestä huoleen on aihetta. Poliisiylijohtaja on huolissaan maaseudun turvallisuudesta, ja Poliisijärjestöjen liiton mukaan liikkuvan poliisin lakkauttaminen heikentää liikennevalvonnan määrää sekä laatua.

Poliisihallinnon uudistamisella pyritään siirtämään poliiseja toimistopöytien

takaa kentälle. Tavoite on hyvä, mutta sen toteutuminen on epävarmaa.

Aikaisempi hallintorakenteen uudistaminen vähensi poliisien omasta mielestä poliiseja operatiivisesta toiminnasta.

Turvallisuuden lisäämiseksi Paatero jakaisi tehtäviä muun muassa kuntien palkkaamille vartijoille. Paatero esitti joulukuussa myös vapaaehtoisia, poliisin ohjeistamia ja valvomia apupoliiseja.

Monien kaipaamien kyläpoliisien paluuseen Paatero suhtautuu epäillen, vaikka hänen mielestään yhteiskunnan kannalta parempaa järjestelmää ei ole olemassa. Aika on ajanut hänen mukaansa kyläpoliisijärjestelmän ohi.

Poliisihallinnon uudistamisella pyritään säästämään valtion rahaa. Näin saatavat

mahdolliset säästöt ovat kuitenkin vain näennäisiä. Mitä säästöjä siitä syntyy, jos poliisin tehtäviä siirrettäisiin esimerkiksi kuntien palkkaamille vartijoille? Virkavallan tehtävien

ulkoistamiseen liittyy myös paljon muita

avoimia kysymyksiä.

Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu yhteiskunnalle. Poliisitoimen lisäksi tarvitaan riittävän kattava palo- ja pelastustoimi sekä sairaankuljetus. Näiden tehtävien hoidossa ei ole varaa tinkiä haja-asutusalueillakaan.

Lopullinen päätösvalta poliisihallinnon uudistamisessa on eduskunnalla. Kansanedustajat joutuvat puntaroimaan, onko poliisin huoli maaseudun turvallisuudesta aiheellinen vai turvaako uudistus ministeri Räsäsen

lupauksen mukaisesti haravaan asuttujen alueiden turvallisuuden.

Avaa artikkelin PDF