passipaikalla Taas koneet vanhenevat
Viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) esitteli innoissaan eduskunnalle sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman. Yksi pykälä on siirtyminen television teräväpiirtotekniikkaan. Vanhat digisovittimet heitetään ongelmajätekeräykseen.
Kiurun mukaan teräväpiirron valmistelut alkavat ensi vuonna ja lähetykset 2017, mutta nykyvastaanottimilla pärjää vuoteen 2026. Nuori ministeri on jostain lukenut, että digitelevisioon siirtymisen piti kestää 11 vuotta mutta aikataulusta jouduttiin lipsumaan.
Ylen entinen pääjohtaja Mikael Jungner (sd.) piti vuoden 2026 takarajaa liian myöhäisenä. Suomen pitää kiirehtiä kehityksen aallonharjalla.
Toisesta todellisuudesta muistutti Mirja Vehkaperä (kesk.). Hallitus lupaa, että 99 prosenttia väestöstä on huipputehokkaan 4G-verkon piirissä vuonna 2019. Tänä päivänä kaikilla suomalaisilla ei toimi edes kännykkä saati minkäänlainen laajakaistayhteys.
Ministeri totesi, että sellaisille seuduille, joissa ei asu ketään kuten tunturien huipuilla, yhteyksiä ei voi rakentaa.
Prosentti suomalaisista on 55 000 henkeä, eli he ovat Ei Kukaan. Määrä on kaksi kolmasosaa ministerin kotikaupungin Porin väestöstä.
Toimikautensa aluksi ministeri Kiuru pääsi Ylen kummitytöksi. Televisio seurasi herkeämättä, kun ministeri byrokratiaa uhmaten pystytti maston viestintäkatveeseen unohtuneeseen Lapin kylään. Vladimir Putinkin olisi ollut propagandasta kateellinen.
Ari Jalonen (ps.) pelkäsi, että langattoman laajakaistan tullessa valokuituverkon vetäminen maaseudulla pysähtyy. Ministeri vakuutti, että valokuidun vetäminen jatkuu. Pohjois-Karjalasta etelään siirtynyt Jukka Kärnä (sd.) toivoi, että laajakaista tulisi jonain päivänä hänenkin vanhemmilleen.
Tekniikka kehittyy niin nopeasti, että uuden harppauksen tullessa välttämättömäksi pari edellistä harppausta on vielä kesken.
Vanhimmat lukijat muistavat vielä, miten television tulon pelättiin pysäyttävänä radion Ula-verkon rakentamisen. Suuri osa Suomea oli heiveröisten pitkien aaltojen varassa. Kesken Pekka Lipposen seikkailujen rupesi Bukarestin radio soittamaan päälle sinfoniaa ja Moskovan Tiltu puhkesi molottamaan.
Tuskin koskaan ovat kunnallisvaalien teemat olleet näin kaukana kunnan tehtävistä. Etenkin Timo Soinia on arvosteltu, että perussuomalaiset käyvät kuntavaaleja eurokriisin voimin. Sitä ongelmaa ei valtuustoissa ratkota.
Yhtä kaukana kuntapäättäjien todellisuudesta on kokoomuksen puoluevaltuuston sairaspäivien palkanalennus. Sellaista asioista sovitaan työmarkkinajärjestöjen tes-neuvotteluissa.
Huvittavalta tuntuu hallituksen kiista rahoitusmarkkinaveron tunnustelusta. Vaalien alla synnytetään sopivasti sanaillen itsetarkoituksellinen näennäisriita päähallituspuolueiden välille. Saumattomassa yhteistyössä toimivat sinipunapuolueet tuntuvat muutaman viikon toistensa verivihollisilta. Luontevampaa toki tämäkin kuin edellisen hallituksen jäätynyt yksituumaisuus.
EU-komissaari Olli Rehn (lib.) vertasi Suomen vihreiden kokouksessa euromaiden yhteisvastuuta Suomen kuntarahoituksen lainoihin. Huonosti asiansa hoitaneet kunnat saavat lainoja edullisella korolla.
Kuntarahoitus perustettiin edellisen laman aikana, koska Suomen pankit olivat kuralla ja kunnat yksinään liian pieniä kansainvälisille lainamarkkinoille. Muutama kunta on ehkä hoitanut asiansa huonosti, mutta ei esimerkiksi kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) kotikunta Jyväskylä sentään konkurssissa ole.
Kunnan tehtävät määrää Suomessa valtio, mutta kukaan ei ole määrännyt Espanjaa ja Irlantia pullistamaan asuntokuplaa tai Kreikkaa huijaamaan ja törsäämään velkarahaa mielin määrin.
Eurobondeista ja euromaiden yhteisistä vastuista voidaan olla monta mieltä, mutta Suomen kuntiin vertaamalla Olli Rehn iski kirveensä kiveen. PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
